KEVÄTTÄ MAKKARIIN

Aurinkoista sunnuntaipäivää!

Mieli on huonoista ja lyhyiksi jääneistä yöunista melko levännyt. Olimme eilen illalla pitkästä aikaa salsabileissä ja näin ihania tanssiystäviämme taas! Olen nykyään tosi huono lähtemään viikonloppuisin mihinkään, viikot on täynnä työ- ja koulujuttuja, viikonloppuisin tahtoisi vain ladata akkuja. Onneksi tuli lähdettyä, akut latautui toisella tavalla :)


Meillä on pitkään vallinnut tummanpuhuva ilme makuuhuoneessa. Mustavalkoinen köynnöstapetti valittiin  kolmisen vuotta sitten seinään ja nythän se tietysti on alkanut tökkimään. En uskalla tässä vaiheessa mainita tapetin vaihdosta siipalle... varmaan repisi peliverkkarit, sillä tuleva remppa paisuu toimestani koko ajan ja kaverilla on hermoissa pitelemistä :) Ajattelin freesaa ilmettä vaihtamalla vaaleamman päiväpeiton. Sitä kuitenkin vielä etsiessä laitoin pientä kevättä makkariin muutoin.

Tykkään sellaisista ei niin pedatuista sängyistä. Meillä on kuitenkin nuo kaksi pehmoisia sänkyjä rakastavaa karvakorvaa, joiden en toivoisi päivän aikana meuhkaavan petivaatteissa. Haluan siksi käyttää päiväpeittoa ja petaus on yleensä kaukana rennosta. Tein kuitenkin keväisen petauksen sänkyyn ja tällä kertaa ilman päiväpeittoa.

En yleensä pidä kukkakuoseista ihmeemmin, pidän silti noiden pussareiden keväisestä ilmeestä hentoine väreineen; vähän vaaleanpunaista ja vihreää. Kaveriksi Ikean ihana huopa... tuota voisi harkitakin "päiväpeitoksi."


Ja kas, kun kädessä on kamera, siellä on neiti!

Ja ääneen valittava herra :) Hän ei pidä kameroista, mutta änkeää silti kuvaan aina valittamaan suureen (katsokaa vaikka kuvaa!) ääneen! :)

Minun rakkaat <3

 

Meillä on tänään ohjelmassa skootterin käynnistystä talven jäljiltä. Tytöllä jo polttelee skoban avaimet taskussa! Lisäksi vähän kouluhommia pitäisi piirrellä ja raitista ilmaa on saatava tietty myös.


B

TAKATALVEA JA DINNERIÄ

Heräsin puoli yhdeksältä. Olin ihan varma, että olin nukkunut johonkin yhteentoista. Olo oli levollinen ja virkeä, kaksi karvaista ystävää heilutteli iloisesti häntäänsä ja toivotti hyvät huomenet märillä kuonoillaan. Ihan parasta <3

Avasin makuuhuoneen verhot ja yllätys oli melkoinen. Odotin jonkunlaista takatalvea, sitä oltiin jo povattu pitkin viikkoa. En sentään odottanut viittä senttiä lunta ja täysin talvista keliä.

Heitin koirille remmit kaulaan ja lähdin ulos. Lumi narskui kenkien alla, ulkona oli raikasta ja kaunista. Koirat olivat riemuissaan. Lauantai-aamu olisi voinut alkaa pöllömminkin.

Lumi oli märkää ja raskasta, mutta koirat painelivat hangessa 12- ja 10-vuotiaan innolla! :) Niiden turkkeihin kerääntyi nyrkin kokoisia lumipalloja jalkoihin ja vatsan alle. Niiden repiminen tekee kipeää, enkä jaksanut viedä koiria suihkuun sulamaan. Jätin ne tuulikaappiin sulattelemaan, nappasin kameran ja räpsin ulkona pari otosta. Niin kaunista ja niin raikasta. Minäkin sain posket punaisiksi.

En ihan odottanut enää näkeväni tällaisia maisemia ulkona. Jotenkin sitä kevättä jo eli melko vahvasti. Hetken kuluttua kotiin tullessani minua odotti kaksi villiä ja vähän kyllästynyttä koiraa eteisessä. Tässä turkkiaan lumesta sulattelee jo kasvoiltaan ja korvistaan vähän harmaantunut herramme :)

Huomasin muuten tästä kuvasta, että emme ole ikinä korjanneet ovenkarmissa näkyviä hampaiden teroitusjälkiä, jotka juurikin tämä kuvassa oleva epeli pentuaikanaan oveen järsi. Noo, ehkä tämäkin fiksataan kesän rempassa?



Tänään on illanistujaiset pitkästä aikaa. Neljän Tähden Illalliset, joita jo toista kertaa ystävien kesken järjestämme, päättyy viimeiseen dinneriin tänään. Kiva istua iltaa hyvien ystävien kanssa, syödä hyvin ja vähän juoda viiniä, ehkä nauraakin hieman :) Aiempia Neljän Tähden illallisia löytyy esim. tästä, tästä ja tästä linkistä.


Valkoista viikonloppua kaikille!

Ja hei, olettehan muistaneet osallistua arvontaan?! Sen teet helposti tästä! :)

Blondi

 

 

 
 
 
 
 
 
 

OLOHUONEEN TUNNELMIA

Joulu on kadonnut kodista lopullisesti, kun kuusikin sai lähtöpassit eilen päivällä. Muun joulun olin jo korjannut ennen uutta vuotta pois. Alakerran ikkunoissa on vielä valaistut sydänkranssit, niitä en raaskinut vielä riisua, sillä tuo ulkona jatkuva pimeys on yritettävä taltuttaa edes jollain valonlähteillä. Vaikka lumi puuttuu, kotona saa silti olla vielä talvista ja pehmeää.

Uutta kameraakin testaillaan parhaillaan. Kaikkia toimintoja en osaa vielä käyttää edes, on niin hieno peli edelliseen verrattuna! Olenkin vakavissani harkinnut jotain kurssia, jotta opin hyödyntämään kameran toimintoja.

Raidalliset tyynynpäälliset ja tuo harmaa-valko kuviollinen ovat HM Homesta. Koska kaapissa ei ollut mitään kivaa muka, kävin pyörähtämässä nopeasti Home-myymälässä. Tuo ihana Ofelia-huopa on Ikeasta. Se tarttui matkaan lauantaina. Ihanan pörröinen ja pehmoinen ja se valkaisi mukavasti tuota sohvaakin, josta en malta päästä eroon ensi kesänä. 

Tuli taas niin paljon avarampi fiilis olkkariin, kun kuusi lähti ja nojatuoli pääsi takaisin omalle paikalleen portaiden alle tuosta ikkunan edestä.  

Mies toi perjantaina kotiin neljä (!) kimppua tulppaaneja. Oli heti pakko miettiä mitä pahaa nyt on tehty:) 

Meidän hauvat osaa myös arvostaa pehmoisia päiväunia...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, leppoisaa sunnuntaita kaikille! Onpa ihanaa, kun huomenna on vapaapäivä! :)

Blondi

KOIRAMAISTA MENOA

Joulu se on karvakorvillakin. Meidän nelijalkaiset sai lahjaksi herkkuja ja uusia leluja. Herra on enemmän kiinnostunut lahjapapereiden silppuamisesta, kun neiti taas perehtyy tarkemmin itse tuotteeseen.

Ja pitäähän ne hauvat ikuistaa myös jouluisin valokuvin:

Joka jouluinen valokuva hauveleista on aina yhtä tuskien takana, sillä herrahan ei suostu kuvassa paljon olemaan, kuten allaolevista kuvasarjoista voinee päätellä...:)

Neiti istuu nätisti paikallaan tapittaen ja herra taas venkuilee minkä kerkeää ja sitten alkaa jo itseäänkin naurattaa!

Sentään pari kunnollista otosta saatiin aikaiseksi parin viihdyttäjän, sormien napsuttelijan ja nimen huutajien kera :)

Eilinen aatto sujui leppoisasti, tämä joulupäivä sitäkin rennommin, pyjamassa viihdyttiin pitkälle iltapäivään, ennen kuin oli pakko ryhdistäytyä ja lähteä vanhemmilleni syömään vähän lisää kinkkua.

Ihanaa joulupäivän iltaa <3

Blondi

NO VIHDOIN SITÄ LUNTA!!

Piti postailla kyllä ihan muista aiheista, mutta ihan pientä riemua tämä ihmislapsi nyt kokee, sillä taivaalta tupruttaa lunta! Eikä edes mitään jalkarättejä, vaan isoja hiutaleita, ihka aitoa lunta, joka jää maahan! Jippii! :D

Pientä talvea on tullut myös olkkariin lisää. Laitoin suureen lattiamaljakkoon huurteisia ja kimalteisia oksia, joihin ripustin lasisia tähtiä. Ne näyttää ihan pakkaskiteiltä. Nyt ne sopii hyvin myös tuohon ihanaan valkoiseen vaippaan ulkona!

Nyt kun likimain pysytään nollan alapuolella ja hauvojen tassut ovat harvemmin kuraiset, uskalsin ottaa valkoisen maton takaisin myös eteiseen Puppyn alle. 

Kävimme herra-hauvamme kanssa tänään eläinlääkärissä. Hauveli on läpsytellyt ja raapinut vasenta korvaansa parisen viikkoa epäsäännöllisen säännöllisesti ja olin siitä vähän huolissani. Korvassa ei kuitenkaan ollut selkeää oireiden aiheuttajaa; ei tulehdusta, ei punoitusta, tärykalvo siisti, eikä mitenkään erityisen paljon mitään mönjääkään. Korva on kuitenkin ihan selkeästi häirinnyt hauvaa. Nyt laitellaan sitten korvatippoja ja toivotaan, että oireet menevät sillä. Minun ihana pieni karvaturrini <3

Voi kun tuo lumi nyt pysyisi ja sitä tupruttaisi paljon lisää! Huomenna olisi ihana herätä siihen valoon, minkä lumi tuo tullessaan. Olisi aika mukavaa vaihtelua tähän pimeydessä pakertamiseen.

Talvenvalkoista iltaa <3

Blondi

KOIRAT JA PEURAT

Tästä mieltymyksestäni talvisiin eläinhahmoihin olenkin jo maininnut, mutta vielä olin vailla koristetyynyjä, joissa mielellään saisi olla jotain sarvipäitä. Toissa viikonloppuna vedin vesiperän Hobby Hallin porotyynyissä, kun minulle myytiin ei oota. Pelastus löytyi sitten HM Homesta.

Nämä ihanaiset peurat ranskalaisin jouluntoivotuksin pääsivät sohvaamme koristamaan ja tuomaan lisää talven tuntua. Herra-hauvamme vierastaa yleensä kameraa ja sen nähdessään alkaa hirveä valitusvirsi. Tällä kertaa tavoistaan poiketen hauveli ei suostunut hievahtamaan sohvalta kuvien oton ajaksi, niin kuvissa on peurojen lisäksi myös koiria :)

Pitihän se neiti-hauvakin kuviin ottaa, hän sen sijaan poseeraa oikein mielellään, vaikka luulen, että tällä kuvaushetkellä karvakorvien järkähtämätön asento ja ilme liittynee keittiöstä kuuluviin muovin rapisteluihin ja nenään leijuvan lihan hajun takia :)

Hain vihdoin kellarista putipuhtaan ja vitivalkoisen maton entisen, jo liasta harmaantuneen valkoisen maton tilalle ja ah, miten koko olohuoneen ilme raikastui entisestään. Mattoon sai raikkaan tuoksun kellarissa olon jälkeen tuulettamalla sitä ulkona pakkasilmassa muutaman tunnin ajan. Viikonloppuna tuli laitettua vähän muutakin talvea lisää kotiin, mutta niistä lisää myöhemmin.


Mukavaa tiistai-iltaa kaikille.

B

PS: Bloglovinin kautta on tullut pari uutta lukijaa, tervetuloa mukaan! :) 

Blogiani on helppo seurata juurikin Bloglovinin tai Blogilistan kautta, painamalla sivupalkeista löytyviä logoja. Lukijakseni voi myös rekisteröityä "Liity tähän sivustoon" -painikkeen kautta.

LUMI JA PAKKANEN, MISSÄ OLETTE?

Ulkona tulee vettä vaakasuoraan, tuuli riepottelee sateenvarjoa, johon kaksin käsin tarraudut kiinni pitäen. Kaduille muodostuu suuria lätäköitä. Pimeys on kasista neljään duunarin paras kaveri; se on mukana heti aamusta kun heräät ja kun lähdet töistä, se odottaa sinua ovella ja saattaa sinut kotiin. Säätiedotukset ovat surullista katseltavaa etelän ihmiselle, joka toivoo pakkasta ja lunta, valkeaa maata, valoa tähän harmauteen.

Tuota luvattua auringonpaistetta en laita pahakseni, mutta vielä jos se kimmeltäisi lumihangella... :) 

Jouluna pitää olla lunta. Yritän rauhoitella itseäni, että tässä on vielä kuukausi aikaa, se kerkeää vielä tulla! Ripustin eilen etupihan kirsikkapuuhun ulkovalot. Ne rikkovat keittiön ikkunasta näkyvää pimeyttä ja synkkyyttä edes hiukan lämpimällä valkoisella valollaan. Ikkunoihin valot päätin laittaa tulevana viikonloppuna, sillä jotain lievitystä tähän sään muodostamaan ankeuteen on saatava. Kaamosmasennukseen en myönnä olevani taipuvainen, vaikka muutoin tässä narisenkin :) Väsymyskin on ihan itseaiheutettua - mitäs en mene aiemmin petiin iltaisin! Muutoin tämä vuodenaika on minulle mieluinen. Joulunodotus on jo konkreettista lahjalistojen kanssa, aaton kattauksia suunnitellessa, kuusenkoristeita ostellessa, joulun menuita ajatellessa, kortteja askarrellessa. Ihanaa aikaa kertakaikkiaan!

Haikeana katselen talvikuvia arkistoistani, sillä sanotte mitä sanotte, marraskuussa kuuluisi jo olla lunta! Talvi ei ole talvi ilman lunta ja jos nyt olisi lunta, tätä aikaa kutsuttaisiin talveksi. Mutta koska maa on vielä musta, marraskuu onkin yhtäkkiä syksyä? Johan tässä menee vuodenajatkin sekaisin.

Maisemakuvat ovat Lapista parin vuoden takaa, rakastan laskettelua! Ja jos minä rakastan lunta, sitä kyllä rakastaa nämä kaksi karvakorvaa toppatakeissaan! :) Tämä kuva on otettu viime vuoden joulupäivän aamulta kotipihalta. Säätiedotus puolestaan Forecan sivuilta.

Toivotaanko siellä jo lunta saapuvaksi?

Täällä tuskin maltetaan odottaa,

Blondi

TUNNELMALLISTA PYHÄINPÄIVÄÄ

Mistä on rentouttavat viikonloput tehty?

Pitkistä yöunista

Rauhallisista aamuista
Metsissä tehdyistä lenkeistä

Perheen kesken oleilusta

Piparien leipomisesta

Hyvästä ruoasta

Saunomisesta 

Lasillisesta hyvää valkkaria

Pikaiset haravoinnit aamutuimaan

Vuoden ekat piparitkin leivottiin

Tärähtänyt tunnelmakuva

Toivottavasti teilläkin on rentouttava ja tunnelmallinen Pyhäinpäivän viikonloppu.

 
Blondi

PS: Arvonnan voittajan julkistan huomenna!

SATEESSA

Meillä on eripari hauvat. Toinen, herra-hauvamme rakastaa sadetta, lunta, märkää ja kosteaa. Ei juurikaan haittaa menoa hänen kohdallaan mikään ilma. Ulos lähdetään innosta hihkuen, vaikka taivaalta sataisi pieniä miehiä!

 

Sitten on neiti-hauvamme. Todellinen neiti. Kaikki sade, lumi, märkä ja kostea inhottaa ja ulkona tassutellaan varovaisesti keskellä tietä - puskissahan kastuu vielä lisää. Neidillä on käytettävä sadetakkia kostealla ilmalla ja villa- tai fleece-vaatteita pakkasella. Ainoastaan silloin kulku on edes vähän reippaampaa ulkona. Talvipakkasilla molemmilla kyllä käytetään lämpimiä takkeja. Näin matalilla koirilla mahanalusta palelee nopeasti lumikeleillä, kun joutuu hangessa rämpimään.

 

Hyi, märkää. Mennäänkö jo kotiin?

Herra vetää sataatuhatta edellä, neiti tulee raahaten perässä. Yritä nyt sitten näiden kanssa lenkkeillä! :)


Illalla käynnistyy supermahtava jouluaiheinen arvonta! Pysykää kuulolla, jotain ihanaa tarjolla kaikille! 

B

NELIJALKAISET PERHEENJÄSENEMME

Kaksijalkaisten lisäksi kotiamme asuttaa myös kaksi nelijalkaista kaveria. Täysivertaisia perheenjäseniä hekin. Toisella heistä on tänään 10-vuotissynttärit, joten tässäpä tulee tieto- ja kuvapläjäys koirakavereistamme synttäreiden kunniaksi!

Koiramme ovat Norfolkinterriereitä. Isompi, kuvan vasemmassa laidassa on uros ja hän on 11-vuotias jutteleva hurmuri! Hän on äärimmäisen kiltti ja rakastaa kaikkia ihmisiä. Hänellä on tapana jutella, eli tehdä erilaisia ääniä eri tilanteissa. Ne ovat ihan mahtavia! :) Iän puolesta ollaan jo veteraaneja, mutta hauveli on virkeä ja vauhdikas kuin mikä! Leikkiä jaksaa joka päivä ja ulkona lenkit menee jotakuinkin koko ajan juosten. Pusu-pojaksikin kutsuttu hauveli rakastaa rutiineja ja viihtyy parhaiten kotona, siis lenkkeilyä lukuunottamatta. Ukkonen on alkanut vanhemmiten pelottamaan ja ukkosöinä meillä valvookin melkein koko perhe levottoman koiran takia. Tällä koiralla on myös älytön kyky lukea ihmismielen tunteita hyvin herkästi ja joskus se ei lakkaa hämmästyttämästä...

Vähän sotkuinen turkki, mutta ei se menoa haittaa!

Synttärisankarimme tänään on pikkuinen tyttöhauvamme, joka täyttää 10 vuotta. Ei siis mikään nuori likka hänkään.

Tämä toinen karvakorva tuli meille vasta reilu vuosi sitten. Edellisessä kodissaan perhetilanne muuttui radikaalisti ja koira joutui alkaa etsimään uutta kotia. Meidän ovi on auki karvaisille ystäville, joten otimme tutun koiran enemmän kuin avosylin vastaan. Sopeutuminen kesti muutaman kuukauden ja loppujen lopuksi se meni molempien koirien osalta todella hyvin. Koirat olivat tavanneet toisensa jo monesti ennenkin, joten ihan ventovieraita he eivät olleet. Alkuperäinen hauvelimme, siihen mennessä 10 vuotta tätä meidän kotia yksin asuttaneena, antoi todella hyvin tilaa uudelle tulokkaalle. Tulokkaalla taas meni hetki löytää paikkansa. Pientä protestointia esiintyi mm. pissailun merkeissä.

Mutta pienten alkukangertelujen jälkeen tilanne tasottui ja pääsimme tutustumaan tytsymme todelliseen luonteeseen. Ja mikä mahtava tyttö hän onkaan! Iloinen, helposti syttyvä ja kiltti kuin mikä. Hänellä on ihan mahtavia ilmeitä! Irvistyksiä ja hymyilyjä. Kasvoilla on usein sellainen velmu ilme. Lisäksi hän heittää vitosia koko ajan! :) Jos huomiota ollaan vailla, heittäydytään selälleen ja heilutellaan pientä häntää niin nopeasti, että sitä ei melkein erota silmällä! :D Siinä asennossa hauveli voi olla useita minuutteja, kunnes joku alkaa rapsuttamaan.

Neiti Kesäheinä

Tänä päivänä tilanne on se, että molemmat mahtuu sänkyymme, (kyllä, koirat saavat nukkua sängyssämme) samalle ruokakipolle ja samaan syliin rapsutettavaksi. Usein ne innostuvat leikkimään keskenään tai sitten ne istuvat nenät vastakkain nuuhkien toisiaan. Se on melkoisen söpöä katseltavaa :)

Kirpeää, mutta aurinkoista päivää kaikille!