KAAPIN PAIKKA

Vaikka ensi kesä on kaukana, mielessä siintää jo tuleva remontti.

kuva täältä

Kuten tässä postauksessa kerroinkin, olemme asuneet nykyisessä kodissamme 12 vuotta. Asuntomme on uudiskohde, joten kaikki pinnat olivat upouutta ja ennen koskematonta muuton yhteydessä. Nykyinen laminaattilattiamme asennettiin myös silloin. Punertava lattia on tökkinyt jo usean vuoden ajan ja nyt ensi kesänä se vihdoin lähtee vaihtoon! Emme ole vielä miettineet lattiaa sen tarkemmin, kuin että sekin tulee olemaan laminaatti ja väriltään valkoinen. Sävyä, kuviota tai mitään muutakaan ei vielä ole pohdittu. Myös alakerran seinäpinnat uusitaan ja ainakin yhdelle seinälle on tulossa kauan haaveilemani tiiliseinä verhoilukivestä. Minkälainen, sitäkään ei ole päätetty, mutta onneksi tässä on aikaa pyöritellä eri vaihtoehtoja.

Myös kaikki olohuoneen kalusteet, paitsi sohvapöytä ja piano etsii uuden kodin, joten ostoslistalla on sohva, tv-kaluste ja säilytyskaluste. Meillä on viimeiset 6 vuotta ollut matala tv-taso ja se on ollut olkkarissamme ainoa säilytyskaluste. Nyt kun kalusteet ja myös järjestys menee täysin uusiksi rempan yhteydessä, mahdollistaa se lisäsäilytyskalusteen hankinnan. Siitä päästäänkin sitten siihen kaappiasiaan.

Olen vuosien aikana miettinyt suuren "astiakaapin" hankintaa. Vähän sellaista Narnia-henkistä :) Huomasin kuitenkin miettiväni taas jotain matalaa tasosysteemiä, kunnes tajusin, että nyt olisi mahdollista toteuttaa se kaappi-unelma! Mies, joka suhtautuu lähtökohtaisesti ideoihini melko kyseenalaistaen, lämpesi hänkin kaappi-idealleni heti.

Ihan vielä en kaappia ala ostamaan, täytynee odottaa ensi kevääseen vaikkapa jo ihan säilytyksen takia. Mikään ei silti estä haaveilemasta ja tässä muutama kuva minkälainen kaappi voisi olla:

Kuva täältä

Tämä on muuten hyvä, mutta haluaisin vain yhdet pariovet, ei kaksia. Lisäksi maalaisromanttisuus hieman häiritsee.

Kuva täältä

Tässä kaapissa on taas turhaa koristelua, joka tekee siitä heti maalaisromanttisen. Se ei tyylinä sovi meille.

Kuva täältä

Tämä taas simppelimpänä muotona tuntuisi paremmalla. Vaihtaisin pyöreiden vetimien sijaan jotkut muut, mutta muuten oikein kiva. Ehkä turhan matala nyt siihen mielikuvaan, mikä itsellä on, sillä täyskorkeaa kaappia ensisijaisesti nyt mietin.

Toinen vaihtoehto voisi olla lähteä ihan eri suuntaan ja alkaa etsimään jotain upeaa kiinalaista kaappia, jonka muotokieli puhuttelee yllä olevia kaappeja enemmän. Kuten esimerkiksi nämä:

Kuva täältä

 

Kuva täältä

 

Kuva täältä

Oi mitä kaunottaria! Tämä alin olisi itseasiassa aivan täydellinen! Selkeä muotoilu, eikä mitään turhaa kikkailua. Tuollainen moderni versio kiinalaisesta kaapista korkeakiiltoineen. Meillä ei ole kotona mitään kiinalaisvivahdetta entuudestaan, ellei vanhaa kiinalaista pientä korukaappia, jonka olen saanut nuorena tyttönä isältäni matkatuliaisena, lasketa mukaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että kotona voi olla monia eri tyylisuuntia ja aikakausia edustettuina. Se tekee kodista kodikkaan ja luo kerroksellisuutta. Tälläkin hetkellä meillä on monia vanhoja huonekaluja ja esineitä kodissamme.

Kaappi voisi olla myös entisöintiä kaipaava yksilö, olemme äitini kanssa ennenkin fiksanneet vanhaa kaappia uuteen uskoon, joten voisin helposti nähdä vähän vaivaakin, jos oikeannäköinen, mutta vääränvärinen kävelisi vastaan. 

Mitäpä tuumailette kaappipohdinnoistani? Kumpi tyyli miellyttäisi teitä? 

 

Ihanaa, että tänään on perjantai! Huomenna lähden käymään Ikeassa, Hobby Hallissa ja Bauhausissa. Katsotaan, mitä tarttuu mukaan :)

Mahtavaa viikonlopun alkua teille!

Blondi

KEITTIÖN PIKAPIRISTYS

Mustavalkoinen keittiö saa nopean piristysruiskeen värikkäistä kauden hedelmistä ja tuoreista yrteistä.

Ei se paljon vaadi! :)

Näppärältä virkkaaja-ystävältäni joululahjaksi saamani kori on ahkerassa käytössä milloin missäkin; hedelmäkorina, suojaruukkuna tai kosmetiikan säilytyspaikkana. Toimii. 

Aurinkoista päivää kaikille,


Blondi


***********************************************************************************
Mikäli viihdyt höpinöitteni parissa, voit liittyä lukijakseni sivupalkin painikkeista "Liity tähän sivustoon" ta sitten klikkaamalla joko Bloglovinin tai Blogilistan logoa, jos seuraat blogeja niitä kautta.

Myös kaikenlaiset kommentit ovat erittäin tervetulleita, suorastaan toivottavia! :)

TALVEA OLKKARIIN

Taulut saivat häädön tv-tason yläpuolelta olevalta hyllyltä ja tilalle laitoin vähän talvisempaa fiilistä talolyhtyjen, porojen ja hopealankojen muodossa. Kavereina Iittalan Kivi-tuikkuja parissa eri koossa.

Porot löysin Plantagenista. Joskus löytöjä tekee yllätyksellisistä paikoista! Talolyhdyt ovat
myös Plantagenin antia. Alunperin menin noita hopealankoja sieltä hakemaan, mutta lyhdyt ja porot jäivät ostoskoriin myös. Eikä olleet hinnalla pilatut; posliiniset porot 5 euroa kipale, lyhdyt irtosi 6 euron kappalehintaan. Noita talolyhtyjä katselin jo viime vuonna, mutta silloin niitä ei tullut hankittua. Hopeiset, kiiltävät suojaruukut muistaakseni Stockalta, ovat jo jonkun vuoden vanhat ja ulkonakin lumessa seisoneet, eikä ole miksikään menneet. Ne olivat itseasiassa jo kirpparikasassa, mutta hain ne takaisin kellarista käyttöön, sillä nyt ne sopivat hyvin tähän talviseen fiilikseen.

Talolyhdyistä heijastuu ihanat varjot seinälle. Tulee sellainen pieni kylä mieleen. Okei, ehkä nuo porot ovat suhteessa liian isot...? :)

Hyllyn somistus on nykyasussaan aivan liian symmetrinen mieleeni, pidän enemmän ei niin laitetuista asetelmista ja sommitelmista, mutta koska haluan, että kynttilävalo jakaantuu tasaisesti hyllyllä, niin nyt on mentävä tällä asettelulla :)

Keinovalossa kuvaaminen on kyllä ihan kauheeta. Mutta minkäs teet, jos olet hereillä ja kotona vain silloin kun on pimeää...? :)

Vielä kun tulis pakkasta ja lunta, niin ulkonakin olis paljon valoisampaa. 
Joko siellä odotetaan talvea ja valkoista maata yhtä paljon kuin täällä? 


B

PÖLLÖ JA UTUSYDÄN

Eläinhahmot ovat suurinta huutoa tällä hetkellä. Eikä siinä mitään, söpöjähän ne ovat kaikki porot ja pöllöt sun muut ja sopii loistavasti vuodenaikaan! Muutaman poron olen minäkin hyllyni reunalle jo laittanut ja nyt kotiin lennähti pari pöllöä kynttilöiden muodossa. Lutuisia. Ja katsokaa kuinka kavereilla on selkeästi ihan omat piirteet ja katseet. Mahtaako noita edes raaskia polttaa? 

Joulunpunainen riittää minulle nykyään hyvin pienin ripauksin. Tässä yli 100 tuntia palavassa suuressa kynttilässä punainen sydän on juuri sopivan utuinen ja muutenkin tuollaisen pitkulaisen muotonsa vuoksi tosi hellyyttävä. Tulee vähän pienen lapsen piirtämä sydänkuvio mieleen.

Kynttilöitä tulee poltettua kotona todella paljon! Se on työvaatteiden poisvaihdon ohella ihan ensimmäisiä asioita, joita teen töistä kotiin tullessani. Ekaksi asiaksi taitaa kylläkin livahtaa parin karvaisen ystävän tervehtiminen. Jotenkin kynttilöiden palaessa tulee heti sellainen kivan rento ja kotoinen olo. Hämärässä tunnelmavalossa lattioilla pyörivät villakoirat ei nekään osu silmään yhtään niin hanakasti :)

Tuikkuja poltan eniten, niitä tulee ripoteltua kaiken maailman lyhtyihin ja kynttiläkippoihin ympäri huushollia. Olkkarin pöydällä palaa aina suuri pöytäkynttilä ja ulkona lyhdyissä lyhtykynttilät. Juhla- tai pyhäpäivinä lisään vielä ulkoroihut ja talvella teen vaarini ohjeilla jäälyhtyjä. Ne vasta upeita ovatkin!


Nämä hurmaavat pöllöt ja utusydän on saatu yhteistyöstä Maria Drockilan Kynttiläpajan kanssa. Kiitos sinne!



Blondi

PERJANTAISTA PERJANTAIHIN

Tuntuuko teistäkin joskus, että elämä on yhtä perjantain odotusta? 

Tämä lienee enemmänkin tavallisen, maanantaista perjantaihin ja kahdeksasta neljään työskentelevän ihmisen "ongelma". Kaverini, joka teki ennen vuorotyötä ympäri kellon, ihmetteli aina miten kovasti odotin perjantaita. Hän saattoi vuorotyöläisenä olla vapaalla mikä päivä tahansa, eikä näin ymmärtänyt pe-su päivien merkitystä itselleni. Näin oli, kunnes kaverini siirtyi tähän meikäläisen rytmiin. Nykyään hän odottaa yhtä kieli pitkällä perjantaita saapuvaksi, jotta tietää saavansa ne seuraavat 2 päivää olla vapaalla ja tehdä mitä haluaa. Viikonlopulle syntyi yhtäkkiä ihan uusi merkitys.

Kuva täältä

Mietin joskus, että kuka on keksinyt tämän rytmin? Miksi ihmeessä ihmisen pitää työskennellä 8 tuntia päivässä? Se on suurin osa ainakin minun päiväni valveillaoloajasta. Tuntuu joskus niin hassulta ajatella, että vietän työkavereitteni kanssa aikaa päivittäin enemmän kuin perheeni kanssa. Työpöytäni, tietokoneenruutuni ja toimistotuolini ovat tutumpia minulle kuin keittiönpöytäni, telkkarinruutuni tai sohvani. Ensimmäisenä mainittujen äärellä vietän aikaa enemmän kuin kotona olevien asioiden tai esineiden äärellä.

Tällöin sillä, missä ja miten vietät tuon pakollisen (tai no jaa, pakkohan tässä elämässä ei ole kuin kuolla...) 8 tuntisesi, on todellakin merkitystä!

Opinnoistani on nyt takana enemmän kuin edessä. Ensi vuoden kesäkuussa, joka ei muuten ole enää kuin 7 kuukauden päässä(!) jätän lopputyöni ja portfolioni arvostelutoimikunnalle, josta ne jatkaa matkaansa tutkintotoimikunnalle ja toivottavasti elokuussa 2014, valmistun. Olen ollut vakituisesti työelämässä vuodesta 2000. Melkein koko tämän ajan olen työskennellyt rahoitusalalla. Tuntuu oudolta, vaikkakin siihen juuri tähtään, että ala vaihtuu valmistumisen jälkeen. Toki uusi työpaikka on jostain ensin löydettävä, mutta sen jälkeen alan rakentaa uutta uraa ihan täysin uudella alalla. Vietän sen jälkeen tuon 8 tuntiseni täysin toisenlaisessa ympäristössä.

Perjantain odotus tuskin loppuu tällöinkään kokonaan, niin paljon arvostan vapaa-aikaani, mutta kyllä se ihan varmasti painuu taka-alalle. Työn täytyy antaa ehdottomasti enemmän kuin se ottaa. Työn täytyy olla motivoivaa, kehittävää, itseään kiinnostavaa ja ennen kaikkea siitä täytyy nauttia. Huonoja päiviä ja kausia osuu kohdalle varmasti joka ikisessä ammatissa, mutta kyllä suurin osa ajasta täytyy kulua muunkin ajatuksen voimalla, kuin että koska on seuraava perjantai.

Hmmm... melkoisen masentavaa maanantaista pohdintaa, mutta tunnistetaanko siellä perjantain odotus syystä tai toisesta? :)

Blondi

ISÄNPÄIVÄNÄ

Isät ovat ansaitusti olleet tänään juhlinnan aiheena.

Muistelin haikeana heinäkuussa poisnukkunutta rakasta vaariani. Ikävä ei tunnu hellittävän ja itku tulee joka kerta, kun uskaltaa päästää ajatuksensa valloilleen.

Onneksi ilonhetkiäkin oli tänään paljon! Oma mieheni sai tyttäreltään pöytään katetun aamiaisen, kotihousut ja tietty niitä iänikuisia, mutta niin tarpeellisia sukkia :) Myöhemmin iltapäivällä kävimme omaa isääni tervehtimässä lahjoin vanhempieni luona. Oli ihana päästä valmiiseen pöytään maukkaan lihapadan ääreen. Äidin ruoissa on vaan sitä jotain!

Muutoin viikonloppu on mennyt kynttilänvalossa tunnelmoiden, joulumusiikin siivin joulukortteja askarrellen ja leväten. Kyllä näitä viikonloppuja aina vaan odottaa, saa pari päivää vaan olla ja rentoutua. Tämä pimeys vetää energiatasot niin alhaalle, että toivoisi sitä pakkasta ja lunta jo tulevan.

Lisää tunnelmaa tuli makkariin, kun ripustin risuun valot. Sanotaan nyt sitten jouluvalot ihan rehellisesti :) 

Tälläista tunnelmointia täällä. 

Niin, ja oikein hyvää Isänpäivää kaikille iseille ja niiksi toivoville.<3

Blondi

JEANNE D' ARC LIVING / LIFESTYLE-LEHTIEN AATELI

Etsin jotain inspiroivaa talvi/jouluhenkistä lukemista Stockan lehtiosastolta ja löysin aivan mielettömän upean lehden: Jeanne D'Arc Living. Siis vau! Minulle uusi tanskalainen tuttavuus hurmasi heti! Saattaahan tietysti olla, että lehti on ilmestynyt täällä vuosikausia ja minulla vaan on aukko lehtisivistyksessä :) Lehti maksoi n. 10 euroa ja oli kaksi kertaa yhtä paksu kuin tavalliset sisustuslehdet. Minusta hintansa väärti. 

Kannet ovat ihanan ryhdikästä kartonkia ja lehtien sivut ovat miellyttävää liukasta paperia. Kiva oli huomata lehteä lukiessa, että tekstien fontit vaihtelevat jutusta toiseen. Mitään normaalia layouttia ei tässä lehdessä ole käytetty muutenkaan ja pisteet siitä. Jotkut kuvat ovat koko aukeaman kokoisia ilman häiritseviä tekstejä. Lehti on visuaalisesti erittäin kaunis. Suurimmat pisteet ropisevat kuitenkin ehdottomasti siitä, ettei lehdessä ole mainoksia juttujen väleissä! Voitteko kuvitella lukevanne lehteä, jossa on sivu toisensa jälkeen asiaa, eikä mainosta mainoksen perään? Tupla-vau! (Viimeiset sivut oli sitten pyhitetty mainoksille, mutta niitä sivujahan ei sitten tarvitse lukea.)

Tärkeimpänä luonnollisesti on lehden sisältö. Pääsi yllättämään tässäkin. Lehti on täynnä mielenkiintoisia taloesittelyitä, reseptejä, tee-se-itse-vinkkejä, tunnelmaa ja suuria kuvia. Koska lehti on käännetty suomeksi, paikoin teksti oli hiukan ontuvaa, mutta se ei menoa haittaa. Minä ensisijaisesti inspiroidun kuitenkin kuvista. Voin ehdottomasti kuvitella palaavani tämän saman lehden pariin yhä uudestaan. Kuvat ovat aivan käsittämättömän hienoja ja harmonisia!

Tämä lehti piti ahmia heti! Kieli pitkällä odotan varsinaisen joulunumeron ilmestymistä tämän kuun lopussa! Onko tämä teille tuttu lehti?

I´m a fan!
Blondi