REMONTTIPOHDINTAA - LATTIA, JALKALISTAT

Otetaan tähän kärkeen tärkeimmät asiat ensin, eli lämmin tervetulotoivotus uusille lukijoilleni! Teitä on eri kanavia pitkin tullut lisää roppakaupalla ja ilahdun suuresti teistä jokaisesta! Toivottavasti viihdytte matkassa :) Sydäntä lämmittää myös erilaiset kommentit, kehitysehdotukset tai vaikkapa postaustoiveet, joten jättäkää rohkeasti kommenttia tuonne boksiin. :)


Remonttipohdintani ensimmäinen osa saa jatkoa angstistani, eli lattiastamme. Olenkin jo aiemmin maininnut, että asensimme kyseisen lattian muutettuamme tähän kotiin 12 vuotta sitten, joka silloin oli uudiskohde. Olimme sen verran myöhään liikenteessä, että emme enää kerenneet osallistua materiaalivalintoihin, joten lattia asennettiin meidän jo asuttaessa kotia. Jossain sen hetkisessä ajatusmaailmassa lämpimän sävyinen ja punertava kirsikkalaminaatti tuntui hyvältä, nykyään mietin missä ihmeen mielenhäiriössä tuo edes valittiin...!

Kun remontti alkaa, kauan inhoamani lattia lähtee aivan ensimmäiseksi! Vaikka laminaatti on kestävää matskua ja kestää parkettia paremmin koiraystävien tassuttelua, on tuokin lattia 12 vuoden aikana saanut vähän osumaa ja kulumaa. Silitysraudan putoaminen lattialle aiheuttaa jäljen, uskokaa tai älkää! :) Samoin kauan paikallaan seissyt ja tietämättäni vuotanut kukkaruukku on jättänyt kosteuden aiheuttaman, pääni kokoisen läikän lattiaan. Kaikkeen se laminaattikaan ei pysty, mutta suurin syy lattian vaihtamiselle on puhtaasti kuitenkin kyllästyminen.

Suurin unelmani lattian suhteen toteutuisi jossain vanhassa talossa, jossa on natiseva lautalattia ja joka on maalattu valkoiseksi rakoja ihmeemmin peittelemättä. Hmmm, no sellaista ei taida ihan tähän rivitaloasuntoon saada, joten täytynee tyytyä vaihtoehto B:hen.  

Haaveilen siis valkoisesta lattiasta ja laminaatti se tulee olemaan jatkossakin, koira-perhe kun olemme. Mutta minkälainen, sitä emme ole vielä päättäneet. Ehkä jotain lankkulaminaattia, vanhan oloista...? Tämä Paradorin Trend time 6 (tammi, patina valkoinen) on kivannäköinen rakojensa puolesta, mutta ei värinsä. On ehkä aavistuksen liian puunvärinen. Toisaalta tässä on kivan lämmin sävy.

Viistereunaiset laminaatit korostaisi lankkumaisuutta, kun taas laminaatin tasainen reuna saisi lattian näyttämään yhtenäiseltä, niin kuin tässä allaolevassa Paradorin 1- sauvaisessa Tammi Chrystal Whitessä. Tässä alkaa jo olemaan sitä ulkonäköä mitä haen; valkoinen väri ja rauhallinen syykuvio. Joskaan en taida nimenomaan pitää tuosta yhtenäisestä lookista. Ne raot taitaa olla mun juttu. Mietin myös tuota sävyä. Ylläolevaan verrattuna tässä on on taas todella kylmä fiilis. Ehkä näiden kahden välimalli olisi sopiva sävy?

Jokatapauksessa livenähän näitä täytyy mennä ihmettelemään ja pyytää näytepaloja.


Tuohon puunsävyyn koen vähän ristiriitäisiä fiiliksiä. Olen systemaattisesti hävittänyt puunväriä kodistamme, sillä se ei vain tunnu omalta jutulta yhtään. Ehkä joku kamala pyökki-villitys, joka meidänkin kotiamme hallitsi vielä 2000-luvun alussa, on jättänyt arvet:) Pidän kuitenkin puunväristä yleisesti ottaen ja joissain kodeissa se toimii loistavasti. On paljon koteja, joissa ihailen puunsävyjä, mutta omaan kotiin en kuitenkaan sitä suurena pintana, kuten juurikin lattia, enää halua. Tästä "puu-ongelmastani" huolimatta voisin kuitenkin kuvitella sitä omaan kotiin esim. jonkun vanhan huonekalun muodossa, jos se kokonaisuutena toimisi ja puhuttelisi. Mainittakoon tässä kohtaa esimerkkinä se Narnia-henkinen kaappi, jota kaavailen olkkariin.

Lattiahan ei ole mitään ilman jalkalistoja, joten tuo lista-asia pitäisi tietysti pohtia myös. Seinät ovat jäämässä valkoiseksi, vaikkakaan sävyä en ole vielä päättänyt. Olenkin miettinyt, että miltä näyttäisi tummemmat jalkalistat? Jos lattia on valkoinen ja seinät ovat valkoiset, tuntuu, että listoilla voisi vähän kikkailla. Mustat listat olisivat tietty aivan liian suuri kontrasti, joten mietinkin harmaita. Tällä hetkellä meidän jalkalistat ovat tammenväriset ja sen väriseksi ne eivät jää. 



Kellään hyviä ideoita laminaatiksi tai jalkalistojen väriksi?

Blondi

NIIN GIMIS ON STADI...

Hittasin Irinan blogista kliffan haasteen, jossa postaus pitäs skriivaa omalla murteella. Funtsin ideaa ja Irinan kannustuksesta nappasin haasteen messiin. No, mulla se murre on stadin slangi. Mä oon neljännen polven paljasjalkanen stadilainen. Vaari oli ehta Vallilan kundi, joka pyöri niillä oikeilla mestoilla ja vääns sitä oikeeta slangii, mitä mäkään en varmaan snaijais täysillä.

Kelailin et mistä mä sit täs skriivaisin ja sit tuli mieleen et jos mä kerta omalla tavalla duunaan tän postauksen ni kai mä sit voisin samalla vähä kertoo itestäni.

Mä synnyin seiskytluvun lopus Helsingin lähiöön. Mul on melkein kuus vuotta vanhempi iso-broidi. Skidinä mä olin kuulemma helppo muksu, joka ei ihmeemmin narissu mistään, se lienee muuttunu sit myöhemmin, ainaki jos miehelt kysyis ;) Mä dikkailin leikkii pihalla muiden naapurin skidien kaa ja leikittiin kaikkee sellasta, mikä tän päivän muksuille on hepreaa; polee ja rofee, kirkkistä, keinupersistä sun muuta. Nykyajan skidit kuluttaa lähinnä perslihaksia ja peukaloita kaikkien pelien kaa. Lapsuudesta on sika hyvii muistoi läjäpäin!

Mut jos mennään vähän freesimpii asioihi, ni siippani treffasin ekan kerran yhteisten frendien kautta, ku olin 16. Pari vuotta myöhemmin alettii seukkaa ja vuoden päästä synty meijän tytär. Meil oli melko pitkä kihlausaika, kaheksan vuotta ennen ku mentiin jiftikseen. Ens kuun vikana päivänä me vietetää meijän kymppivuotis hääpäivää Nykissä. <3

Arkielämästä voisin mainita, et me dikkaillaan siis matkustamisesta. Kaikki ylimääränen fyrkka menee siihen. Mikään ei voita sitä fiilistä ku istut flyggalla ja venaat et pääset taas reissuun tsekkaa uusii mestoja ja ottaa chillisti uusissa ympyröissä. Toisaalta mulle käy hyvin myös jotkut landereissut. Ei tuota yhtään tuskaa istuu möksällä keskellä skuugee ja käydä fisustaa, vaik mä en ite syökään kalaa. Notskilla istuminen illansuussa on parasta, mökkibastua unohtamatta! 

Me myös tykätään skruudaa hyvää safkaa ja duunataanki välillä kaikki kolme himassa kimpassa jotain sapuskaa. Sen takii mun blogissakin on paljon reseptei, se kuuluu mun joka päiväseen elämään niin vahvasti. 

Tästä tekstistä päätellen ei uskois et mä oon ennen duunissa skriivannu virallisii dokkareita soppareista asiakaskirjeisiin. :) Vaik mä ehkä frendien kaa puhunkin näin miten nyt kirjotan, mä dikkaan kuitenkin siististä kieliasusta ja karsastan huonoa äidinkieltä. 

Mä kirjotan omaa blogii siistillä kielellä, joskaan en täysin kirjakielellä, koska sekään ei sit oo täysin mua. Oon yrittäny hittaa sellasen kultasen keskitien sen suhteen. Mitä tohon kouluun ja osaamiseen viel tulee, ni mun lahjat on ollu aina taiteellisemmalla puolella ku teoreettisella. Siks mä varmaan oonki tajunnu mikä must pitää tulla isona ja opiskelen nyt itelleni mieluista uutta ammattii visuaalisella puolella. Saa nähä mihin tästä päätyy ja mis mä oon vuoden päästä. 

Tähän loppuu mä haluun laittaa pätkän mun vaarin, sen Vallilan kundin lempirunosta. Tätä vaari aina mulle ja mun serkuille höpötti ja tästä tulee niin hyvä fiilis <3 Mä bonjaan kaikki sanat, vaik osaa noista ei tuu ite käytettyy. 

NIIN GIMIS ON STADI

Niin gimis on stadi,
ois toivomus snadi,
et tsiigaa sais sen vielä kerran. 
Mieli Sörkkaan ois tsöraa,
sinne skuru kyllä föraa,
tai vislaa vois issikan tsärran.

Näkis Hagiksen platsin
ja Brahiksen matsit
ja Valgan, voi jebulis se stemmaa.
Siel griinais ja steppais,
vaik kohtalo kneppais
et fikkasta puuttuisi femma.

Siel friidut ne sjungaa
ja lanteet ne gungaa,
globos sekoo ja sydämes studaa.
Oman sussun siel hittais,
onnen glasarista kittais,
ois elämä niin kivaa ja gutaa.

Vaikka Lintsillä oisin
ja penkillä goisin,
ja aina ei ois mitä skruudaa.
Niin silti gimis on Stadi,
siks toivomus snadi,
et gartsoillas saisin viel luudaa.

Veikko Lehmuksela 
Karhumäessä v. 1941

Postaus kuvitettu LUX Helsingistä otetuilla kännykkäkuvilla, pahoittelut kohinasta. Helsingin yhden parhaimman nähtävyyden, Tuomiokirkon valoteoksen nimi oli osuvasti Corazón, sydän. <3

Haastan tähän mukaan 

Kirpparikeijun 

Valkoisen Soihdun

Vanilja Housen :)

Toivottavasti tartutte tähän :)

Blondi

KARAMELLISOIDUT PÄHKINÄT

Mietin jonkin aikaa ennen joulua, että mitä ihmettä sitä taas keksisi lahjaksi läheisille, lähinnä siis aikuisille, joilla on jo kaikkea. Koska pidän ajatuksesta tehdä itse, eikä kaikkea tarvitse ostaa kaupasta, aloin miettimään vaihteeksi ruokalahjoja:) Ne yleensä kelpaavat kaikille ja itse tehtynä ovat hyvä vaihtoehto perus konvehtirasialle. Siispä mm. leivoin maustekakkuja ja tein näitä super-herkullisia karamellisoituja pähkinöitä lahjaksi. 

Kun on herkkuhetki, nämä törkeän hyvät pähkinät toimii siihen kuin nenä päähän! Ne on helppo valmistaa ja vielä helpompi nauttia :)

Tarveaineiden ja tarvikkeiden määrä ei päätä huimaa, tässä resepti loppiaisen kunniaksi:

KARAMELLISOIDUT PÄHKINÄT

150g cashew- ja maapähkinöitä

150g sokeria

Paahda pähkinöitä kuumalla ja kuivalla pannulla hetkinen

Siirrä sivuun odottamaan

Kaada sokeri pannulle ja sulata tasaiseksi liemeksi, varo ettei sokeri pääse palamaan

Kaada pähkinät sekaan

Sekoita

Levitä leivinpaperille jäähtymään ja pilko suupaloiksi ennen jäähtymistä

Nams:)

Viikonloppu on mennyt kamalassa kurkkukivussa :( Perjantai-aamuna heräsin kaktus kurkussa ja se ei ole poistunut tähän päivään mennessä. Teetä on litkitty litratolkulla, paketti Strepsilsiä on mennyt ja pari pussillista kurkkupastilleja. Tuntuu, että joka nielaisulla kurkusta menee alas puukkoja. Ei kiva! Positiivista tässä viikonlopussa on kuitenkin se, että sain alunperin päänvaivaa tuottaneen koulutehtävän tehtyä. Jeee! Loppuviikosta niitä tulee kuitenkin taas lisää, kun perjantaina ja lauantaina on opintopäivät. 

Hyvää loppiaisiltaa! 

Blondi

OLOHUONEEN TUNNELMIA

Joulu on kadonnut kodista lopullisesti, kun kuusikin sai lähtöpassit eilen päivällä. Muun joulun olin jo korjannut ennen uutta vuotta pois. Alakerran ikkunoissa on vielä valaistut sydänkranssit, niitä en raaskinut vielä riisua, sillä tuo ulkona jatkuva pimeys on yritettävä taltuttaa edes jollain valonlähteillä. Vaikka lumi puuttuu, kotona saa silti olla vielä talvista ja pehmeää.

Uutta kameraakin testaillaan parhaillaan. Kaikkia toimintoja en osaa vielä käyttää edes, on niin hieno peli edelliseen verrattuna! Olenkin vakavissani harkinnut jotain kurssia, jotta opin hyödyntämään kameran toimintoja.

Raidalliset tyynynpäälliset ja tuo harmaa-valko kuviollinen ovat HM Homesta. Koska kaapissa ei ollut mitään kivaa muka, kävin pyörähtämässä nopeasti Home-myymälässä. Tuo ihana Ofelia-huopa on Ikeasta. Se tarttui matkaan lauantaina. Ihanan pörröinen ja pehmoinen ja se valkaisi mukavasti tuota sohvaakin, josta en malta päästä eroon ensi kesänä. 

Tuli taas niin paljon avarampi fiilis olkkariin, kun kuusi lähti ja nojatuoli pääsi takaisin omalle paikalleen portaiden alle tuosta ikkunan edestä.  

Mies toi perjantaina kotiin neljä (!) kimppua tulppaaneja. Oli heti pakko miettiä mitä pahaa nyt on tehty:) 

Meidän hauvat osaa myös arvostaa pehmoisia päiväunia...

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, leppoisaa sunnuntaita kaikille! Onpa ihanaa, kun huomenna on vapaapäivä! :)

Blondi

REMONTTIPOHDINTAA - MILLOIN JA MITÄ?

Blogiani seuranneet ovat varmasti jo väsymykseen asti lukeneet tulevasta rempastamme. Täällä ollaan ihan yhtä väsyneitä odottamaan sitä! :) 

Aloin puhumaan isomman, alakertaa koskevan make overin puolesta varmaan vuosi sitten. Kuten odottaa saattaa, mies ei innostunut. Meillä onkin vitsi, että joka kerta kun sanon: "Kulta, mä olen vähän ajatellut..." Mies huokaa ja kysyy paljonko se maksaa? :D Tai vastaavasti hän toteaa, että se ei tiedä hyvää. Hmph.

Siippani on melko hidas syttymään keksinnöilleni. Niitä kuulemma tulee liian usein ja liian usein ne kuulostavat hänen mielestään päättömiltä. Otetaanpa esimerkiksi portaiden tuunaus. Kerroin hänelle numeroivani portaat ja miehen mielestä se kuulosti tosi typerältä. Tapansa mukaan hän ei kuitenkaan torpannut ideaani, joskaan ei lähtenyt voltteja heittelemään. Kun tuunaus oli valmis, hän myönsi, että kivahan siitä tuli! Esimerkkejä löytyisi vaikka millä mitalla, mutta ajatus varmaan kävi selväksi - minä ideoin ja mies sulattelee, kunnes taipuu.  

Olen lopen kyllästynyt lattiaamme siinä määrin, että tätä angstia riittää omaan postaukseen saakka. Eli siitä myöhemmin. Mutta siitä se idea lähti. Olen jo pitkään miettinyt, että olkkariamme ei ole tilansa puolesta hyödynnetty tarpeeksi hyvin. Se kaipaa ryhtiä ja ennen kaikkea parempaa rytmitystä. Suurin muutos lattian jälkeen tuleekin olemaan ihan uusi kalustejärjestys uusilla kalusteilla! Nykyinen sohvamme on viitisen vuotta vanha. Se ei enää miellytä, saati riitä kolmen hengen ja kahden karvapalleron lääväilyyn. Tilalle on siis kaavailtu kulmasohvaa, joka myös jäsentäisi paremmin olohuonetta. Myös uusi tv-taso on näin ollen tarpeellinen, sillä seinä, jolle tv sijoittuu rempan jälkeen, ei ole tarpeeksi suuri nykyiselle tv-tasollemme.

Seiniä olemme vuosien varrella maalailleet milloin milläkin värillä, joskin ainakin viimeiset 4 vuotta ne ovat olleet valkoiset. Valkoisiksi ne tulee myös jäämään, mutta minkä sävyiseksi, sitä en ole vielä päättänyt. Alla olevassa kuvassa on jo selkeät värit, ei enää sävyt, mutta valkoisen sävyjä on niin monia, että niidenkin valinnassa saa olla tarkka - taittaako siniseen, harmaaseen, kermaan? Maalarin valkoinenkin näyttää niin kauan valkoiselta, kunnes viereen laittaa lumivalkoista, jolloin kaikki muu näyttää likaiselta. Olimme koulun kanssa yritysvierailulla Tikkurilassa, täytynee väriviuhkoja tutkia entistä tarkemmin.

Yhdelle seinälle ollaan kaavailtu verhoilutiiltä, mutta sen ulkonäkö on vielä mietinnässä. Jostain syystä punertava tiili kiinnostaa... Parasta tietysti olisi ihan sellainen aito tiiliseinä.

Koska nälkä kasvaa syödessä, alakerran wc:n lattia kaipaa laattoja. (Siinä muuten yksi tila, jota en ole kotikierroksen yhteydessä esitellytkään, joten korjaan asian jossain välissä.) Eteisen vaatekaappi on huutanut jo pitkään peiliovia. Tytär haluaisi myös uutta maalia huoneensa seiniin. Niin, ja sitä koulupöytää hän on vailla. Ja kuulemma sohvan huoneestaan haluaisi vaihtaa myös. Mitäs vielä...? Ideoita alkaa pulppuamaan ja kaikkea en vielä ole siipalle uskaltanut sanoa:)

Ajankohta tosiaan määräytyy jo tehtyjen suunnitelmien mukaisesti ensi kesälle, tarkemmin kesälomallemme. Sitä ennen teemme reissun Amerikan mantereelle ja vasta sen jälkeen voimme alkaa säästämään remppabudjettia. Näillä suunnitelmilla se paisuu suureksi, joten onneksi tässä on aikaa miettiä vielä lopullisia ratkaisuja ja materiaaleja sun muita ja ehkä näin ollen saada tuota rahareikää myös tilkittyä pienemmäksi.

Kuva täältä

Tässä vielä inspis-kuva, jossa on vähän sitä fiilistä mitä haen. Tälläinen pohdiskelu on kyllä siistiä! Toisaalta on hyvä, että on aikaa miettiä mitä haluaa. Tarkoitus on tehdä pitkäaikaisia ratkaisuja ja olla tyytyväinen niihin vielä usean vuoden jälkeen. Tekstiileillä ja pienesineillä saa sitten sitä vaihtelua kotiin enemmän.

On kiva kun on jotain mukavaa odotettavaa! 

Mukavaa lauantain jatkoa:)
Blondi

KAUNIISTI KAHDELLE

Välipäivinä nautimme miehen kanssa kaksin vapaasta ajasta ja joululomasta, tyttären matkustettua anoppilaan viettämään lomaa. 

Tykkään kattaa pöydän kauniisti ihan arkenakin. Ruoka maistuu jotenkin paljon paremmalta niin. Eikä se kuitenkaan vaadi sen enempää aikaa heittää vähän servettiä kehiin, sytyttää kynttilät tai kattaa parilla astialla enemmän.

Tämä kuvassa näkyvä kermainen pekonipasta ei ole mikään kevyt ruokalaji, mutta kyllähän elämästä pitää välillä nauttia! On muuten todella pehmeä ja kermainen, voisin reseptiä laittaa jakoon joku kerta.

Viimeiset kaksi kuvaa uudelta vuodelta. Alkuruokana parmankinkkua, mozzarellaa ja cantaloupe-melonia. Pääruoan pihvi paineli parempiin suihin ilman kuvia :)


Tässä menee jo viikonpäivät ihan sekaisin näiden arkivapaiden takia. Olin ihan sunnuntaissa eilen illalla, mutta tänäänhän on torstai. Enää päivä töitä ja taas on viikonloppu! Sen lisäksi vieläpä pidennetty sellainen, kun tuo loppiainenkin osuu maanantaille. Kyllä meitä ma-pe työläisiä nyt hemmotellaan!

Viikonloppuna viimeisetkin joulun rippeet lähtee kotoa, kun kuusi riisutaan koristeistaan ja nakataan roskakatokseen poisvietäväksi. Mietin jo kuumeisesti mitä uutta jouluisten koristetyynyliinojen tilalle, kaapista kun ei ikinä muka löydy mitään kivaa. Ihan vielä en mitään keväistä väri-iloittelua kaipaa, pieni kaipuu tuosta talvesta on, että saisi lunta ja valoa ja vähän talviurheiluakin harrastaa. Sääliksi käy näitä etelän lapsia, kun eivät edes pulkkamäkeen ole kertaakaan päässeet!


Olenko ainoa, vai odottaako joku muukin vielä sitä lunta? :)

Blondi

KANAA SALVIALLA JA SATSUMALLA

Hyvää tätä vuotta!



Uusi vuosi 2014 on polkaistu käyntiin! Vuosi vaihtui kotona juuri niin rauhallisissa tunnelmissa kuin viime postauksessa suunnittelinkin. Koirat, tai oikeastaan enemmän tämä neitimme oli alkuillasta rauhaton ja tärisi paukuttelun takia, mutta kun emme huomioineet pelko-oireita mitenkään, loppuilta sujuikin melko rauhallisesti. Kovimman paukuttelun aikana telkkariin lisättiin ääntä, niin sekin peittyi. Syötiin hyvää ruokaa ja katsottiin leffaa, siinä meidän villi uuden vuoden juhlinta:)


Meillä ainakin tuli herkuteltua ihan urakalla joulun aikaan, mutta eihän sillä ole väliä mitä syö joulun ja uuden vuoden välillä, vaan mitä syö uuden vuoden ja joulun välillä! :) Keveämpään ruokaan sitä kuitenkin itsekin taas suuntaa katseita, mutta kevyemmän ruoan ei todellakaan tarvitse tarkoittaa tylsää, väritöntä tai mautonta sapuskaa. 

Kana on yksi lempiraaka-aineista, se kun eri mausteilla ja kypsennystavoilla taipuu vaikka mihin! Miltä kuulostaisi helposti uunissa valmistuva kanaruoka? Me työnnettiin uuniin tällaiset herkulliset salvia-satsuma kanat:

Suosin kanan rintaleikkeitä uunissa valmistetuissa kanaruoissa, sillä ne pysyy niin paljon mehukkaampina, kuin esim. rintafilee. 

Nämä kaverit voisi marinoida edellisenä päivänä, niin mauista tulisi voimakkaampia. 

MAUSTEÖLJY

10-12 salvianlehteä

 5-6 veitsellä litistettyä valkosipulinkynttä

 yhden satsuman kuoret

desin verran öljyä

Itse taisin tässä käyttää ihan rypsiöljyä.  Tosin me ensin kuivamaustettiin kanat ja sitten heitettiin tuo salvia-satsuma-öljy niskaan.

Kuivamausteena käytettiin ihan perussettiä, eli suolaa, mustapippuria, chilijauhetta ja vähän grillimaustetta.  Se vaan hierottiin kanojen pintaan kiinni. 

Paista kanoja uunissa tunnin verran 200 asteessa. Minä heitin kanat tuohon suosikki-pataani ja pohjalle vähän vettä lisäksi.

Bon Appetit!


Mitenkäs siellä sujui juhlinta? Entäs ruokapuoli? Keveneekö siellä?


B