maanantai 9. syyskuuta 2013

ESITTELYN AIKA


Tämä on se usein kinkkinen hetki. Itsensä esittely. On annettava itsestään hyvä kuva. Olla mielenkiintoinen, olla mieleenpainuva. Se on vähän kuin menisi työhaastatteluun vastaamaan kysymykseen ”kerro vähän itsestäsi”. Aina yhtä jäätävää.

Ikähän on mielentila, mutta fyysinen numeroni heiluu kolmenkympin puolivälissä. Olen paljasjalkainen stadilainen ja asutan rivitalokolmiota Helsingin lähiössä mieheni ja lukioikäisen tyttäremme kanssa. Perheeseemme kuuluu myös kaksi karvaisempaa olentoa, veteraaneja jo iältään olevia koiruleita. Olen tahkonnut työurani kovalla ja kylmäksikin luonnehditulla rahoitusalalla tietäen koko ajan samalla, ettei ala ole minua varten. Vuosi sitten tein mielestäni rohkean päätöksen alkaa havittelemaan sitä mitä mieleni tekevi – uutta ammattia. Anoin töistä osittaista opintovapaata, hain kouluun ja tällä hetkellä opiskelen ammattitutkintoa visuaalisen markkinointiviestinnän parissa ja vuoden päästä valmistun visualistiksi. Tavoitteeni on isona suunnitella ja toteuttaa myynnillisiä julkitiloja. Lahjani ovatkin aina olleet taiteellisella puolella, mutta jostain syystä en nuorempana löytänyt väylää mitä pitkin lähtisin. Harmittelin taannoin asiaa ystävälleni, joka totesi viisaasti, että aika ammatinvaihdolle ei ollut aiemmin kypsä. Uskon tuohon. Että kaikella on tarkoituksensa ja asiat järjestyvät juuri niin kuin niiden pitääkin. Luonteeltani olen pedantti, avoin ja energinen. Mieheni todennäköisesti luettelisi jotain muita laatusanoja, kuten äkkipikainen ja kärsimätön. Toisaalta minä käännän nuo helposti positiiviseksi; olen siis kykenevä tekemään nopeasti päätöksiä?:) Pidän itseäni huumorintajuisena ja arvostan myös muissa ihmisissä tätä piirrettä.

Blogia päätin alkaa kirjoittamaan pitkällisen pohdinnan tuloksena. Puhun nyt vuosista. Kirjoittaminen on toiminut minulla aina väylänä purkaa itseäni ja tuntojani. Olen kirjoittanut runoja 9-vuotiaasta ja pöytälaatikon uumenista löytyy puolivalmiita käsikirjoituksia. Toisaalta kaipaan kirjoituksen tuomaa purkuväylää, toisaalta kammoksuttaa ajatus työntää kirjoitukset eetteriin muiden luettavaksi. Päädyin kuitenkin kokeilemaan jälkimmäistä. Se ei pelaa, joka pelkää! Blogista toivon jatketta paperisen kalenterini päiväkohtaisiin merkintöihini. Blogin nimi Checklist juontaa juurensa tavastani tehdä listoja asioista ja sitten viivata niitä yli sitä mukaa, kun asia on hoidettu. Tämä tapa ulottuu kaikkeen, oli kyseessä matkalaukun pakkaus, ystäville järjestettävät illalliset tai vaikkapa siivouspäivä. Kalenteri, jota ilman en kykenisi elämään jo helposti asioita unohtelevan mieleni takia, on täynnä erilaisia post it –lappuja täynnä erilaisia listoja. Teen joskus jopa listan listan tekemisestä! (Noin kirjoitettuna tuo kuulostaa muuten melko oudolta…?) Blogi olkoonkin kokonaisvaltainen checklistini!

Elämässäni tapetilla on tällä hetkellä opiskelu ja sen tuoma ammatinvaihto. Opiskelun, kokopäivätyön ja perheen mahduttaminen samaan palettiin minkään osapuolen kärsimättä, vaatii hieman tasapainottelua, mutta tilannehan on tilapäinen. Jos haluu saada, on pakko antaa. (Mieleen juolahti ikävästi kuva takavuosien Nikke T:stä punaisine t-paitoineen, heh! ) 
Koska elämästä pitää myös nauttia täysin rinnoin, sitä puolta elämääni tuo matkusteleminen, kodin sisustaminen, ruoanlaitto, harrastukset sekä ystävät ja tietysti meidän ihanat koirat. Blogiin tulee eksymään matkasuunnitelmia, sillä reissu tai pari täytyy vuodessa tehdä, herkullisia ruokia, treenipäiväkirjaa, hassuja koiria sekä remonttisuunnitelmia. Edellä mainituista erityisesti tapetilla on helmi-maaliskuun vaihteessa tapahtuva reissu New Yorkiin! Mielessä siintää myös ensi kesäksi suunniteltu alakerran remontti. Myös joitain naisten perus kosmetiikkapurkki- ja purnukkajuttuja tai vaatteisiin ja asusteisiin liittyviä kuvia saattaa mukana vilahtaa, vaikken todellakaan voi kutsua itseäni viimeisimmän muodin aallonharjalla ratsastavaksi fashionistaksi! Onko tämä nyt sitten semmoinen lifestyle-blogi?

No niin, ensimmäinen postaus takana. Pysykäähän kuulolla jatkoa varten!

Ja ainiin, miksikä kutsun itseäni? Osana päätöstä ryhtyä bloggaamaan oli pysytellä kasvottomana ja nimimerkin takana.  Joten kutsukaa minua Blondiksi. Minusta sanassa on pelkästään vain hyvä klangi! :)


4 kommenttia:

  1. Hei BLONDI! Mukavan rentoa luettavaa .

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)Toivottavasti jäät seuraamaan juttujani :)

      Poista
  2. Nyt löysinkin vastauksen äskeiseen :D

    Hyvältä kuulostaa ja ihailtavan ahkerasti olet blogiasi päivitellyt! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Tuosta kasvottomuudesta olen tässä hieman tinkinyt mustavalkoisilla tai muilla "vähemmän tunnistettavilla" fotoilla :)

      Meniskö postaustahti alkuinnostuksen piikkiin? :) Vaikka niitä postausaiheita on mielessä ja luonnoksissa koko ajan useampia kyllä koko ajan! :)

      Poista

Kiitos, kun jätät kommenttia blogiini :)