Meillä ei ole perinteisiä verhoja. En tiedä onko joku kiinnittänyt huomiota asiaan kotikuvia postatessani.
Rakastan luonnonvaloa ja sitä, että ikkunoista näkee ulos. Vaikka me asumme maan tasalla, ei minua häiritse, jos joku katselee ohikulkiessaan kotiimme sisään. Talon etupuolella, keittiön ikkunan edessä kulkee n. 30 metrin päässä yleinen hiekkatie. Siinä kävelee yleensä koiranulkoiluttajat tai lenkkeilijät. Trafiikki ei ole päätähuimaavaa, sillä asumme päättyvän tien päässä. Läpikulkua ei tiellämme siis ole. Vain ne, jotka asuvat muutamassa talossa meidän talomme jälkeen, liikkuvat tiellä ja ne jotka sattuvat eksymään meidän lenkkipoluillemme.
Takapihan puolella, eli olkkarin puolella on naapuritalo tosi lähellä. Kesäisin taloa ei näe, sillä ekana kesänä n. 13 vuotta sitten istuttamani villiviiniköynnökset muuraavat aidan säleikön umpeen kolmen metrin korkeuteen niin, että pihamme on todella suojaisa. Siellä voisi ottaa aurinkoa vaikka yläosattomana, jos niin tahtoisi :) Talvella sen sijaan asumme likimain akvaariossa, mutta sekään ei haittaa. Taloyhtiömme on pieni ja tunnemme kaikki naapurit, myös ne vastapäiset. Jos heistä joku haluaa tuijottaa meille sisään ja katsella kun me katselemme telkkaria, niin be my guest! :)
Lopulta sitten revin ne kapatkin hiiteen ja elimme varmaan vuoden pätkän ilman verhoja. Sälekaihtimet meillä toki on joka ikkunassa. Sitten anoppilaan ilmestyi toimistoistakin tutut lamelliverhot. Rakastuin.
Meillä on Artic-kahdin Oy:n pystylamelliverhot. Lamellit teetettiin mittojen mukaan ja asensimme ne itse pari kesää sitten. Olen ollut siitä lähtien super-tyytyväinen valintaamme! Tällaiset ovat tulossa myös keittiöömme rempan yhteydessä. Lamellit ovat minun mielestäni kauniit ja yksinkertaiset, eikä ne häiritse silmää. Ne kiinnitetään melko huomaamattomalla listalla ja kiinnitystavan voi valita. Meillä ne kiinnitettiin olkkarissa alaslaskettuun katonosaan, vaikka se varsinaisesti taitaa olla asunnon ilmastointiputkien kotelo.
Lamelleja pystyy myös vaihtamaan jälkikäteen toisen värisiksi, eli koko systeemiä listoineen ja painoineen päivineen ei tarvitse uusia. Mielestäni myös ekologista niin.
Meillä on täysin vitivalkoiset lamellit. Anopilla on myös valkoiset, mutta leveämmät ja heillä on joka 4. lamelli tummanharmaa. Ilme muuttuu sillä tavoin kyllä heti ja nekin ovat upeannäköiset. Itse päädyimme kuitenkin yksivärisiin, sillä halusin verhoista tosi huomaamattomat. Sitä paitsi kuten totesin, niitä voi muutella sitten jälkikäteen jos haluaa.
Käyttötekniikkana meillä on naru ja kuulaketju. Narusta vetämällä koko lamellisysteemi sulkeutuu ikkunan eteen oikealta vasemmalle ja vastaavasti sillä avataan lamellit ikkunan reunaan kiinni yhteen ryppääseen. Kuulaketjulla taas säädetään lamellien kääntymistä paikallaan. Verhot voivat siis olla vedettynä koko ikkunan eteen, mutta lamellit käännettynä niin, että päivänvalo suodattuu haluttuun suuntaan. Tällöin syntyy tietysti myös näköeste samalla.
Se, mihin lamellit kerääntyy, kun ne ovat kokonaan auki, on täysin päätettävissä. Me halusimme, että ne kerääntyvät yhteen, vain ikkunan toiseen reunaan eli oikealle. Mahdollista olisi myös kerätä ne joko vasemmalle puolelle tai keskeltä puoliksi niin, että molempiin reunoihin kerääntyy tasamäärä lamelleja. Me mitoitimme lamellit niin, että ikkunan vieressä kulkevat putket jäävät lamellien peittoon, oli verhot auki tai kiinni.
Jokaisen lamellin alareunaan pujotetaan paino, jotta verhot roikkuvat ryhdikkäästi suorana. Kangas ei paina mitään ja ihmettelin, kun lamellikankaat tuli paketista ulos tiukaksi rullaksi käärittynä! Ne kuitenkin oikeni heti, kun paino pujotettiin sille varattuun taskuun. Matsku ei myöskään ole rypistyvää sorttia.
Mitäpä te tuumaatte meidän lamelliverhoista? Näyttääkö toimistolta vai kodilta? :)
Blondi
PS: Postaus ei ole yhteistyönä tehty, vaan perustuu omaan käyttökokemukseen.
