ENSIAPUTAITOINEN

Nyt on kuulkaa meikäläinen ensiaputaitoinen! :)

Kaksi päivää Punaisen Ristin ensiapukoulutuksessa piti sisällään aimo annoksen teoriaa ja karhunosan käytäntöä. On maattu lattialla leikkien tajutonta, on oltu peurakolarissa, on saatu sairauskohtausta ja muuta mukavaa! Olen sitonut haavoja, lastoittanut, puhaltanut ja painaltanut Anne-nukkea, läiminyt vauvanukelta vieras esineen irti kurkusta, tunnistanut erilaisia sairaskohtauksia ja pelastanut ihmiselämiä. Ainakin melkein :) 

Työpaikkani koulutti kaksi henkeä ensiaputaitoisiksi ja menihän siinä kaksi päivää kuin siivillä! Tämän koulutuksen jälkeen minun pitäisi periaatteessa osata toimia onnettomuuspaikoilla järkevästi ja tunnistaa ensimmäisen avuntarvitsijan. Osaan elvyttää, käyttää defibrillaattoria, hoitaa shokkipotilasta ja antaa ensiapua erilaisissa tilanteissa. Ainakin teoriassa. Toivon, etten koskaan joudu turvautumaan juuri hankittuihin taitoihini käytännössä, mutta on tämä arvokas taito olla olemassa!

Viikonloppua on odotettu! Aion nauttia vapaasta ja viimeistellä vihoviimeistä koulutehtävää. Ensi viikon maanantaina on käytännön harjoitus koululla ja ideoin sitä etukäteen. Siihen liittyy ainakin valkoista spray-maalia ja monta metriä tyllikangasta! ;) 


Tavoitteena on myös saada pihakalusteet terassille esiin. Enkä panisi pahakseni jos jotain narsissi-istutuksen tynkää saisin pihapöydälle aikaiseksi myös.


Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Blondi

TREENISAFKAA

Reipasta uutta viikkoa!

Ajattelin laitella vähän kuulumisia treeneistä ja ruokavaliosta.


Treenit salilla on kulkenut hyvin, vaikka pitkän tauon jälkeen lihakset on olleet tosi kipeinä! Joinain päivinä ei ole pystynyt hiuksia pesemään, kun kädet tärisee, eikä ole pystynyt pitämään niitä pään yläpuolella :) Toisena päivänä on kävelty melko hassusti, kun pakarat tai pohkeet on olleet niin hellinä. Portaiden kiipeäminen tuottaa tuskaa noina päivinä. Siitä tietää, että treeni on mennyt perille! 

No pain, no gain! Vai mitä se Rocky aina toisteli :)

Hyvällä sapuskalla ei ainoastaan haeta tukea treeniin, vaan sillä huolehditaan myös palautumisesta. Niinpä treenipäivinä syön hiilihydraattipitoista sapuskaa kahdella aterialla, lepopäivinä vain yhdellä.

Lepopäivän yksinkertainen lounas; kanaa ja salaattia

Treenipäivän lounas; kanaa, perunamuussia, avokadosalaattia, raejuustoa

Proteiininlähteenä käytän kanaa, kalkkunaa tai vähärasvaista paistijauhelihaa, kala-allergikkona kalasapuskat jää meikäläiseltä väliin. Myös maitorahka, raejuusto tai munanvalkuaiset toimii hyvin. Hiilihydraattia otan pastasta, perunasta tai harvemmin riisistä. Joinain päivinä gluteeniton siemenleipä käy oikein hyvin sekin. Hyvää rasvaa saan pähkinöistä tai vaikkapa avokadosta. Myös öljyä käytän hyvän rasvan lähteenä. Kuituja saan marjoista, satunnaisesta leipäpalasta ja sitä löytyy myös psylliumin muodossa pussista. Repertuaaria kuidun lähteeksi pitäisi laajentaa vaikka esim. chia-siemeniin. Vilja-allergiani takia en käytä kotimaisia viljatuotteita ja kaurapuurosta, jota saa tietty myös minulle sopivana versiona, en pidä. 

Lepopäivän salaatteja

Huomasin, että postauksen ruokakuvat ovat melko samantyyppisiä :) Olen kuitenkin valmistanut ihan täysin ruokavalioon sopivia annoksia "perus-ruoastakin", enkä todellakaan syö pelkkää salaattia ja raejuustoa kanan kanssa. Siihen en nimittäin pystyisi, vaan ruoan tulee olla vaihtelevaa. Mielikuvituksella saa samoista perusaineista hyvää sapuskaa! Olen tehnyt mm. intialaista kastiketta ja riisiä, erilaisia pastaruokia, keittoja, täytettyjä broiskunfileitä etc. Sapuskaa täydennetään aina vihanneksilla ja/tai kasviksilla riittävästi.

Treenipäivän päivällinen; yrttimaustettua broileria, perunamuussia, läjä porkkanaraastetta

Treenipäivän päivällinen, riisiä, limekanaa, salaattia ja munanvalkuaisia

Treenipäivän päivällinen; pippurista kalkkunaa, pastaa itsetehdyllä pestokastikkeella, fetasalaattia

En ole muutenkaan vuoden alusta lähtien syönyt herkkuja tai karkkia lainkaan, joten sokeria en kaipaa ollenkaan. Joskus nälkäisenä heikkona hetkenä tekisi mieli tarttua siipan kaapissa olevaan sipsipussiin tai tyttären makurahkoihin, mutta koska en myöskään ole suuri sipsien ystävä, sekin on jäänyt syömättä :) Itsellenihän minä tässä tätä kesäkuntoa teen ja hankin parempaa oloa.

Pääsiäinen on nurkan takana kolmen viikon päässä, sitten ajattelin vähän nautiskella hyvää ruokaa ystävien kanssa ja tietty jotain ihanaa suklaata, kuten Kinder-munia:) Silloin ei tuijotella mitä syödään, vaan pidetään kivaa ansaitusti.

Aamupalan marjasmoothie

Aamupala; munakas valkuaisista ja yhdestä keltuaisesta, hunajamelonia, cashew-pähkinöitä

Painossa ei juurikaan ole kahdessa viikossa tapahtunut, senteissä sitä vastoin kyllä. Vaakahan ei juuri kerro totuutta, mutta mittanauha ei valehtele! Esimerkiksi vyötäröstä on kadonnut 4 cm ja lantiosta 1 cm. Ihannetilanne olisikin jos rinta levenisi ja vyötärö ja lantio kapenisi :) Silloin tietäisi, että selkään ja rintaan on saatu muotoja lisää! Sellainen V-mallinen kroppa, kuten uimareilla yleensä on :) Haaveena olisi saada vähän olkapäihin lisää pyöreyttä, selkään lisää lihaksia ja peppua tiukemmaksi, jolloin sekin vähän nousee ylemmäs. Vyötäröltä voisin karistaa vielä paljonkin, eli rasvaa pois ja lihasta tilalle! Meillä on kotona sellainen kehoanalyysi-vaaka. Niiden tuloksia ei ihan kiveen kirjoitetusti tuijotella, mutta antaahan ne osviittaa kehon muutoksista, sillä vekotin laskee rasvaprosetin, lihaksen ja nesteen osuuden kehosta sekä näyttää painoindeksin kilojen lisäksi. Siihen siis pitää syöttää itsestään muutamia perustietoja ja sitten se laskee vaa'alla seistessä noita tietoja.

Välipala;  protskujuoma. Patukat on usein täynnä vilja-allergiaani sopimattomia aineksia

Välipala; hedelmäsalaatti

Kolmatta viikkoa tässä nyt siis mennään ja olo on keventynyt kummasti. Niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tästä on hyvä jatkaa!


Onko ruudun ääressä muita kesäkunnon perässä olevia?

Blondi

JÄNNITYSTÄ ILMASSA!

Aurinkoista maanantaita!


Meikäläisen viikonloppu oli työntäyteinen. Duunia on painettu taas yötä päivää, sillä lopputyön toinen ja viimeinen osa toteutettiin lauantain ja sunnuntain aikana. Perjantai-ilta meni töitä valmistellessa ja lauantaina ja sunnuntaina tehtiin fyysistä duunia toteutuksen aikaansaamiseksi. Käytännössä se vastasi aika montaa salitreeniä; purkamista, kalustejärjestelyitä (ja nyt ei puhuta mistään pikkupöydistä, vaan isoista myymäläkalusteista!) ja tuotesijoittelusta. Voitte uskoa, että kun n. 130 neliötä laitetaan uusiksi kolmen hengen voimin niin ettei yksikään tavara pysy paikallaan, niin kyllä siinä hommia saa painaa! Kropassa kyllä hiukan viikonlopun aherrus tuntuukin. Kaverini väsymys on myös läsnä.

Siltikin lopputyön helpoin, joskin työläin osa on vasta tehty.  Edessä on vielä ne kaikista hiostavimmat jutut. Tänään nimittäin minulla on arviointi. Jep. Työtäni tulee arvioimaan tämän alan oikea guru, joka tietää myymäläsuunnittelusta kaiken. Ja tietysti minä juuri saan hänen kaltaisensa arvioijan! :) Toisaalta, jos teen häneen vaikutuksen, homman on silloin täytynyt varmaan mennä aika pulkkaan...?

Illan arviointitilanne jännittää, mutta uskon tiedän, että tehty työ on ollut hyvää! Projekti on ollut kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut ja sujui kuten suunniteltu olikin. Vaikka arviointi on tänään ohitse, lopputyön osalta työ ei kuitenkaan ihan vielä ole tässä. Lopputyö vaatii toki myös kirjallisen osuuden ja pitäähän koko homma tietty esitellä arviointitoimikunnalle tutkintotilaisuudessa kurssikavereiden edessä :) No, se on vasta toukokuussa, pari hyvää kuukautta aikaa hioa esitys timantiksi!

On aivan uskomatonta, että opinnot alkaa olemaan siinä pisteessä, että pystyn alkaa ottamaan loppukevään itse asiassa melko iisisti. Ajattelin, että hukkuisin töihin tässä kohtaa, mutta kiirehdin asioita ja tein niitä ennen joulua ja nyt heti alkuvuodesta niin paljon ja niin vauhdilla, että nyt tilanne on kääntynyt voitokseni. Voin keskittyä jäljellä oleviin hommiin, kuten portfolioni hiomiseen, jonka esittelen kesäkuussa samalle kokoonpanolle kuin lopputyönikin; muutama kivikasvoinen(?) arvioija ja luokallinen tsemppaavia kurssikavereita.

Perjantaina kerkesin kuitenkin hakea "perjantai-puskan" kotiin. Ihana peltipurkki löytyi Tigerista. Luulin ostaneeni Stockalta valkoisen krookuksen, mutta kas kummaa, nupuista paljastuikin liloja kukka. :) Ei sen väliä, se näyttää aivan upealta!



Jännittävää maanantaita teillekin!

Blondi <3

PIENESTI PIRISTÄEN

Ei se paljon vaadi. Kukkakimpun.

Tein jokin aika sitten Arjen luksusta -haasteen. Kukat taisi tulla siinäkin mainittua...

Viikko on huristanut sellaista kyytiä, että! Ihan uskomatonta, että huomenna on jo torstai. Töissä on ollut mielenkiintoinen tehtävä, joten sen parissa päivät on sujuneet silmän räpäyksessä. Opiskelupuolella tehtäviä on niin karsea läjä, että heikompaa alkaa huimata. Mietinkin, että kumpi on parempi - miettiä päänsä puhki miten niistä kaikista suoriutuu, vai yrittää edetä päivä kerrallaan, tehtävä kerrallaan...? Puuh. 

Onneksi kaikki hommat ovat mielenkiintoisia, ammattitaitoani kehittäviä ja vaikka päätä vaivaavia, niin koko ajan fiilis siitä, että olen oikealle alalle suuntautumassa, vahvistuu.

Meillä satelee hiljakseen lunta. Ihanaa, kun talvi tuli viimein Helsinkiinkin! 

Mahtavaa viikon puoltaväliä! :)
B

NIIN GIMIS ON STADI...

Hittasin Irinan blogista kliffan haasteen, jossa postaus pitäs skriivaa omalla murteella. Funtsin ideaa ja Irinan kannustuksesta nappasin haasteen messiin. No, mulla se murre on stadin slangi. Mä oon neljännen polven paljasjalkanen stadilainen. Vaari oli ehta Vallilan kundi, joka pyöri niillä oikeilla mestoilla ja vääns sitä oikeeta slangii, mitä mäkään en varmaan snaijais täysillä.

Kelailin et mistä mä sit täs skriivaisin ja sit tuli mieleen et jos mä kerta omalla tavalla duunaan tän postauksen ni kai mä sit voisin samalla vähä kertoo itestäni.

Mä synnyin seiskytluvun lopus Helsingin lähiöön. Mul on melkein kuus vuotta vanhempi iso-broidi. Skidinä mä olin kuulemma helppo muksu, joka ei ihmeemmin narissu mistään, se lienee muuttunu sit myöhemmin, ainaki jos miehelt kysyis ;) Mä dikkailin leikkii pihalla muiden naapurin skidien kaa ja leikittiin kaikkee sellasta, mikä tän päivän muksuille on hepreaa; polee ja rofee, kirkkistä, keinupersistä sun muuta. Nykyajan skidit kuluttaa lähinnä perslihaksia ja peukaloita kaikkien pelien kaa. Lapsuudesta on sika hyvii muistoi läjäpäin!

Mut jos mennään vähän freesimpii asioihi, ni siippani treffasin ekan kerran yhteisten frendien kautta, ku olin 16. Pari vuotta myöhemmin alettii seukkaa ja vuoden päästä synty meijän tytär. Meil oli melko pitkä kihlausaika, kaheksan vuotta ennen ku mentiin jiftikseen. Ens kuun vikana päivänä me vietetää meijän kymppivuotis hääpäivää Nykissä. <3

Arkielämästä voisin mainita, et me dikkaillaan siis matkustamisesta. Kaikki ylimääränen fyrkka menee siihen. Mikään ei voita sitä fiilistä ku istut flyggalla ja venaat et pääset taas reissuun tsekkaa uusii mestoja ja ottaa chillisti uusissa ympyröissä. Toisaalta mulle käy hyvin myös jotkut landereissut. Ei tuota yhtään tuskaa istuu möksällä keskellä skuugee ja käydä fisustaa, vaik mä en ite syökään kalaa. Notskilla istuminen illansuussa on parasta, mökkibastua unohtamatta! 

Me myös tykätään skruudaa hyvää safkaa ja duunataanki välillä kaikki kolme himassa kimpassa jotain sapuskaa. Sen takii mun blogissakin on paljon reseptei, se kuuluu mun joka päiväseen elämään niin vahvasti. 

Tästä tekstistä päätellen ei uskois et mä oon ennen duunissa skriivannu virallisii dokkareita soppareista asiakaskirjeisiin. :) Vaik mä ehkä frendien kaa puhunkin näin miten nyt kirjotan, mä dikkaan kuitenkin siististä kieliasusta ja karsastan huonoa äidinkieltä. 

Mä kirjotan omaa blogii siistillä kielellä, joskaan en täysin kirjakielellä, koska sekään ei sit oo täysin mua. Oon yrittäny hittaa sellasen kultasen keskitien sen suhteen. Mitä tohon kouluun ja osaamiseen viel tulee, ni mun lahjat on ollu aina taiteellisemmalla puolella ku teoreettisella. Siks mä varmaan oonki tajunnu mikä must pitää tulla isona ja opiskelen nyt itelleni mieluista uutta ammattii visuaalisella puolella. Saa nähä mihin tästä päätyy ja mis mä oon vuoden päästä. 

Tähän loppuu mä haluun laittaa pätkän mun vaarin, sen Vallilan kundin lempirunosta. Tätä vaari aina mulle ja mun serkuille höpötti ja tästä tulee niin hyvä fiilis <3 Mä bonjaan kaikki sanat, vaik osaa noista ei tuu ite käytettyy. 

NIIN GIMIS ON STADI

Niin gimis on stadi,
ois toivomus snadi,
et tsiigaa sais sen vielä kerran. 
Mieli Sörkkaan ois tsöraa,
sinne skuru kyllä föraa,
tai vislaa vois issikan tsärran.

Näkis Hagiksen platsin
ja Brahiksen matsit
ja Valgan, voi jebulis se stemmaa.
Siel griinais ja steppais,
vaik kohtalo kneppais
et fikkasta puuttuisi femma.

Siel friidut ne sjungaa
ja lanteet ne gungaa,
globos sekoo ja sydämes studaa.
Oman sussun siel hittais,
onnen glasarista kittais,
ois elämä niin kivaa ja gutaa.

Vaikka Lintsillä oisin
ja penkillä goisin,
ja aina ei ois mitä skruudaa.
Niin silti gimis on Stadi,
siks toivomus snadi,
et gartsoillas saisin viel luudaa.

Veikko Lehmuksela 
Karhumäessä v. 1941

Postaus kuvitettu LUX Helsingistä otetuilla kännykkäkuvilla, pahoittelut kohinasta. Helsingin yhden parhaimman nähtävyyden, Tuomiokirkon valoteoksen nimi oli osuvasti Corazón, sydän. <3

Haastan tähän mukaan 

Kirpparikeijun 

Valkoisen Soihdun

Vanilja Housen :)

Toivottavasti tartutte tähän :)

Blondi

2013 SUMMA SUMMARUM

Viimeisiä viedään... 

Minulla on ollut tapana, lähinnä ajatustasolla vetää yhteen kulunutta vuotta, miettiä mitä vuosi on pitänyt sisällään. Mitä kaikkea on tapahtunut, mitä on tehnyt tai jäänyt tekemättä ja mistä pisteestä lähdetään uutta vuotta viettämään. Koska ensimmäistä kertaa voin tehdä yhteenvetoa blogiin, täältä pesee! :)



TAMMIKUU






Tammikuun alkupäivinä sain tietää, että pääsin hakemaani koulutukseen ja koulu alkoikin vielä saman kuun loppupuolella. Uuteen asiaan sitoutuminen ja uuden ammatin opiskeleminen tuntui super-jännittävältä ja super-motivoivalta. Sitä se on edelleen, joten ihan oikein valintani tein. Jäljellä on vielä suurin puristus; viimeiset 6 kk, lopputyön ja portfolion tekoa.


HELMIKUU


Helmikuu meni opintosuunnitelmia tehdessä ja lemppari-talviurheilun parissa! 

MAALISKUU

Kävin tekemässä ekoja duunikeikkoja Helsingin eri sisustusliikkeissä lähinnä näyteikkunoita suunnitellen ja tehden. Ihan mahtavan ennakkoluulottomia ihmisiä on olemassa ja sellaisia, jotka antavat aloittelijoille mahdollisuuksia! Kotiin taas oli jo pakko saada keväistä ihanaa väriloistoa ja pirteyttä!

HUHTIKUU

Pääsiäinen on joulun jälkeen lempparijuhlapyhiäni! Silloin me yleensä kutsutaan mieluusti ystäviä syömään ja juomaan, minä kun noita illanistujaisia tykkään järjestää!

TOUKOKUU

Toukokuussa selvisi vuosien terveysongelmat ja lukuisten testien jälkeen minulla diagnosoitiin aikuisiällä harvinainen vilja-allergia. Gluteenittoman ruokavalion noudattaminen alkoi välittömästi.  

Toukokuussa alkaa viherpeukalo ihan viimeistään kuumottaa ja pihahommiin on päästävä! Vaikka meidän piha on pieni rivitalopiha, kyllä siinäkin hommaa riittää. Viime vuonna meidän oli pakko uusia nurmikko, sillä onnistuimme ihan itse sen pilaamaan päästämällä pakkasen polttamaan viheriön. Onneksi kaupasta saa nurmikkoa valmiina, niin sen voi vaihtaa kuin maton :)

KESÄKUU

Kesäkuusta mieleen on jäänyt juhannuksenvietto ja lähinnä surkea muisto sieltä, joka kuitenkin päättyi onnellisesti loppujen lopuksi! Olimme ystävien mökillä viettämässä juhannusta ja molemmat koiramme läträsivät pitkän päivän järvessä. Iltaa kohden koirat olivat mielestäni vähän outoja, mutta ajattelin niiden olevan vaan tosi väsyneitä koko päivän uimisesta. Aamuyöstä koirat alkoivat oksentaa ja ripuloida, aamu kuudelta kumpikaan ei pysynyt enää tolpillaan. Pakkasin koirat ja miehen autoon, olin onneksi ollut illan limppari-linjalla. Reilu tunnin matka Helsingin pieneläinklinikalle oli yhtä tuskaa. Koirat makasivat takapenkillä omissa oksennuksissaan ja kumpikaan ei enää reagoinut kosketukseen tai nimeltä kutsumiseen. Pelkäsin, että päästäisiinkö enää edes sairaalan pihaan asti koirien kanssa... Lopulta kävi ilmi, että koirat olivat saaneet vesimyrkytyksen. Todennäköisesti sinilevästä. Tiputuksen ja lääkityksen jälkeen saimme molemmat koirat kotiin, vaikkakin vielä aika heikossa kunnossa. Pari päivää kotona heitä hoidin jäämällä töistä pois, kunnes viikon kuluttua alkoi normaalisti suoli toimia ja ruoka maistua. 

Tämä kyllä pelästytti ihan todella ja itkua väännettiin useamman kerran! Onneksi kaikki lopulta meni hyvin :)



HEINÄKUU

Lomakuu! Loma alkoi pahimmalla mahdollisella tavalla; rakas vaarini siirtyi ajasta iäisyyteen. Olimme lähdössä Kreetalle seuraavana päivänä. Voitte uskoa, että hieman suru tuota matkariemua himmensi. Matka kuitenkin meni olosuhteisiin nähden kivasti ja pystyimme nauttimaan reissusta. 

Heinäkuun lopulla oli myös hautajaiset, jonka jälkeen olotila alkoi onneksi helpottamaan. Herra-hauvamme kovan kohtalon kesä jatkui ja seuraavaksi kiidätimme koiraa eläinlääkäriin oudon silmävaurion takia. Koiran silmässä oli reikä! Sarveiskalvo oli revennyt ilmeisesti jonkun tikkuun juoksemisen seurauksena. Onneksi tämäkin hoitui lääkkeillä, huh!






ELOKUU

Paluu koulunpenkille loman jälkeen. Myös tyttärellä, joka aloitti lukion. 
Eräs haaveistani oli askelta lähempänä toteutumista, sillä varasimme elokuussa matkan NYCiin, jonne siis lähdemme parin kuukauden kuluttua.






SYYSKUU

Checklist -blogi näkee päivänvalon 9.9.13. Kuinka jännittävää, hermostuttavaa, vähän pelottavaakin! Alkaako tätä muka joku lukea...?


LOKAKUU

Lokakuu oli mielenkiintoinen opiskeluiden takia. Kävin tekemässä työharjoittelun Stockan visuaalisen markkinoinnin osastolla valmistellen Argos-hallin joulupuotia. Tästä voit lukea siitä lisää.




MARRASKUU

Tälläiselle jouluhullulle marraskuu tarkoitti jo selkeästi ajatusten siirtämistä jouluun. Alkoi joulukorttien ja lahjojen valmistaminen. Stressikäppyrä puolestaan alkoi nousemaan koulussa isojen projektien ja vaativien tehtävien edessä. Koti alkoi saamaan jouluista ilmettä.

JOULUKUU

Joulukuun koin hyvin raskaaksi. Työt ja edelleen jatkuneet isot tehtäväkokonaisuudet ja "ylimääräiset" kouluprojektit veivät energiaa tosi paljon ja olin hyvin väsynyt. Mutta koska joulu on itselleni äärimmäisen tärkeä vuodenaika, sain iloa pienistä asioista ja kunnialla hoidettua esim. mieltä vaivanneet kouluhommat ennen joululomalle jäämistä. Joulu oli jälleen mitä ihanin! Sai viettää kunnolla aikaa perheen ja läheisten kanssa ja tavata rakkaita ystäviä. Sain levätä, nukkua päikkäreitä, laiskotella yökkäri päällä koko päivän, katsella leffoja ja syödä herkkuja :)

Ale-myynneistä ostin itselleni uuden kameran, jota olin kauan toivonut. Se olikin loppuvuoden kohokohtia!

Tässähän tätä turinaa olikin jo roppakaupalla, kuinkahan moni jaksoi lukea loppuun asti? :)
Tänä vuonna tapahtui paljon isoja ja kasvattavia asioita, mutta myös hienoja ja hauskoja hetkiä  ja uusia kokemuksia on mahtunut mukaan! Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut vuosi!

Olisi kiva kuulla miten teidän vuotenne on sujunut? 

Blondi

FROM ME TO ME - ALEOSTOS / SYNTTÄRILAHJA

Ostan hyvin harvoin itselleni mitään hyvin arvokasta. Kotiin liittyvät hankinnat katsomme tulevan jokaisen käyttöön ja henkilökohtaiset ostokset ovat sitten eri asia. Minulla oli synttärit Tapaninpäivänä ja päätin ostaa itselleni kerrankin hieman arvokkaamman lahjan ja yhdistää siihen samalla pitkäaikaisen haaveen. Olen siis kauan haaveillut hyvästä kamerasta ja sovimme siipan kanssa odottavani joulun jälkeisiä alennusmyyntejä. 

Haastattelin muutamaa kaveriani saadakseni mielipiteitä kameran ja eri objektiivien hankinnasta. Toinen myy elektroniikkaa työkseen, toinen taas hyvin vakuuttava amatöörikuvaaja. Oman mieltymykseni ja kavereiden mielipiteiden mukaisesti päädyin Canon EOS 600D -malliseen kameraan. 

Oi, olen niin onnellinen! Kamera on niin hieno, nyt vaan enää tarttis osata käyttää sitä! :) Mistään tonnin vehkeestä en edes uskaltanut unelmoida, mutta tämä täyttää toiveeni ihan täydellisesti. 

Ylimääräisiä objektiiveja en vielä hankkinut, sillä kavereiden viisaasta vinkistä lainaan niitä ensin heiltä koekäyttöön. Kätevää! :) Myös kameralaukkua jään mutustelemaan hetkeksi.

Minäpä lähden nyt nauttimaan toisesta syntymäpäivälahjastani - jalkahoidosta! Niin ihanaa! Sieltä kun lähtee pois, niin tuntuu jalat super-kevyiltä. Tulee tämäkin hoito tarpeeseen. Kyllä siippa osasi taas lahjan valita <3


Mitä mahtavinta lauantain jatkoa!
Blondi

JOULUN TO DO -LISTA JA JOULUKORTTIPIDIKE

Olin jo tuudittautunut ajatukseen, että joulu on likimain paketissa. Aloin listaamaan ylös mitä pitää vielä muistaa ja loppujen lopuksi sain ihan tolkuttoman pitkän listan silti vielä aikaiseksi! No, ei se tainnut ollakaan ihan niin paketissa kuin luulin...?

Ilmeisesti puuhaa siis vielä riittää...? Onneksi perjantaina alkaa loma, niin saa vielä maanantaina hoidettua viimeiset hommelit päivällä, jos tarvis.

Vilauttelin tässä postauksessa Granitista ostamaani pientä pussukkaa, mutten kertonut sen sisältöä. Säästelin sitä tätä hetkeä varten, kun siinä on jotain esiteltävääkin - eli joulukortit. Granitista siis lähti mukaan vaijeri pienillä magneeteilla, johon ripustan joulukortit. Koukkuna kaapin ovessa, johon vaijerin saa ripustettua, toimii kylppäristämme nappaamani Ikean vaatekoukku. 

Tämä on huomattavasti parempi ja toimivampi versio, kuin minkä itse ideoin viime vuonna DIY-versiona. En löytänyt mistään (koska en käynyt rautakaupassa - dah!) vaijeria, joten ostin ohutta ketjua. No eihän se pelittänyt samalla lailla magneettien kanssa, joten kortit makailivat jatkuvasti lattialla. 

Vastaavanlainen joulukorttien ripustussysteemi on ollut perheessämme jo lapsuudestani saakka. Äidilläni oli ja on edelleen tapana laittaa pitkän nauhan päähän iso parsinneula, jolla hän lävistää, ikään kuin ompelee jokaisen joulukortin peräjälkeen ja laittaa sen roikkumaan seinälle. Tämä minun versioni on siitä vähän modernisoidumpi systeemi :)

2 aamua vielä ja sitten joululomalle. Tulee niin todelliseen tarpeeseen, ettei mitään rajaa! Olen niin kuolemanväsynyt ja tuntuu, että aivoissa ei liiku enää mitään. Vuoden verran kokopäivätyötä ja tutkinnon suorittamista yhtäaikaisesti vaatii kyllä selvästi veronsa. Onneksi keväälläkin on pieni paussi tiedossa NYCin reissun muodossa, josta olen ehkä jo maininnut kerran tai kaksi. Tai kolme... no, aika monta kertaa, heh! :)

Vietelläänkö siellä joululomaa? Entä onko jonkun muunkin joulun to do -lista yhtä pitkä?!

 Blondi

JOULUPUU-KERÄYS 2013

 Joulupuu on hyväntekeväisyyskeräys, jonka tavoitteena on antaa joululahja niille lapsille, jotka muuten jäisivät ilman Joulupukin tuomisia. Joulupuu-keräys järjestetään ympäri Suomea paikallisten Nuorkauppakamarien toimesta. 

Pääkaupunkiseudulla Joulupuu-keräyksiä toteuttavat Keskuspuiston Nuorkauppakamarin lisäksi Helsinki-Itäväylän, Espoon ja Vantaan Nuorkauppakamarit.

"Helsingissä on noin 8500 lasta ja nuorta lastensuojelun piirissä. Joulupuu-keräyksen kautta pystyt antamaan lahjan lapselle, joka muuten jäisi ilman joulupukin tuomisia."

Nuorkauppakamarin toteuttama keräys järjestettiin Helsingissä vuonna 2012 jo kymmenettä kertaa. Keräys tuotti yli 10 800 joululahjaa, jotka lahjoitettiin lastensuojelun alaisille helsinkiläislapsille.

Lisää informaatiota ympäri Suomen toteutettavasta keräyksestä 

löytyy tämän linkin takaa.

Itse missasin viime vuoden keräysajan ihan totaalisesti, mutta tänä vuonna olen ajoissa liikenteessä ja pudotan pakettini keräykseen huomenna. Halusin postata jutun Joulupuu-keräyksestä, koska koen sen tärkeänä asiana itselleni. Tämä on helppo tapa jakaa hyvää mieltä melko pienellä teolla. Itse haluan muistaa oman tyttäreni ikäistä nuorta, eli 16-vuotiasta naisenalkua. Toivottavasti paketistani on iloa lahjansaajalle.

Keräysaikaa on vielä ensi viikon keskiviikkoon, eli 18. päivään asti. Siihen kerkeää oikein hyvin vielä jokainen osallistua!

Osallistumalla keräykseen voi ilahduttaa suuresti pientä tai vähän suurempaa lahjansaajaa. Jouluhan on antamisen aikaa <3


Rentouttavaa viikonloppua,
Blondi



Kuva ja tekstit lainattu Keskuspuiston Nuorkauppakamarin nettisivuilta.

HURAHDUS JA HARRASTUS

Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat aina rakastaneet liikuntaa ja jolla on aina ollut joku harrastus jo pienestä pitäen. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa en tiedä mitä haluaisin harrastaa. Tilanne häiritsee sen verran, että ajattelin koota ajatuksiani aiheesta tänne blogiin. Tarina on pitkähkö, joten bare with me!

Kuva täältä

Melkoisen litanian harrastuksia tähän voi luetella 5-vuotiaasta tähän päivään. Olen myös hyvin kilpailuhenkinen, joten olen pääsääntöisesti harrastanut yksilölajeja ja lajeja, joissa kilpailut kuuluvat asiaan. Listata tähän voisi mm. telinevoimistelun, klassisen pianonsoiton, tanssin, laskettelun, uinnin, golfin ja jiu-jutsun. Tanssi veti kuitenkin lopullisen voiton parikymppisenä: 

Kun usean vuoden ajan olin käyttänyt jokaisen liikenevän tunnin vapaa-ajastani tanssimiseen, suoritin ryhmäliikuntaohjaajan koulutuksen töiden ohella joskus vuonna 2006. Pidin toimistotyöstä välivuoden, jonka aikana opetin tanssia helsinkiläisessä tanssiyrityksessä viikkotunneilla, vedin yrityksissä työhyvinvointiin liittyviä tanssitunteja sekä pidin mm. polttariseurueille tanssitunteja. 

Kuvat täältä ja täältä

Tanssi oli koko elämä ja siihen kuului myös esiintymiset ja kilpailut ympäri Suomen ja vähän sen ulkopuolellakin. Viimeiset vuonna 2010. Sen lisäksi korkkarit vedettiin jalkaan erilaisissa näytöksissä, juhlissa ja festareilla ja joskus istuin pöydän toisella puolella tuomaroimassa. Viimeiset tanssivuoteni tanssin kokoonpanossa, johon kuului ihan Suomen huippuluokkaa edustavia lattari- ja katutanssien guruja. Miten mahtavia aikoja onkaan elämään mahtunut tanssin saralla! Tätä kaikkea jatkui yli 10 vuotta. Sitten yhtäkkiä tuli totaalinen stoppi. Kertalaakista. Viimeisen kerran olen ollut lavalla 2011 marraskuussa. Siis pari vuotta sitten tarkalleen. En tiedä mitä tapahtui. Aika aikaansa kutakin? Jokin palo tuohon kaikkeen joka tapauksessa sammui…

Kuva täältä

Siirryin tanssin lopettamisen jälkeen nopeasti salitreenauksen pariin. Käytin kolmea eri personal traineria, teetin kuntotestaukset, saliohjelmat ja ravinto-ohjelmat. Treenasin parhaimmillaan 5 kertaa viikossa salilla vaihdellen perus punttitreenin, kahvakuulan ja intervallitreenauksen välillä. Tein pari lenkkiä päälle. Hurahdin täysin. Hmm… jokin kaava havaittavissa?

Opintojen myötä vapaa-aika on kaventunut minimiin ja mistä sitä ensimmäiseksi karsii, kun kouluhommat painaa päälle töiden jälkeen ja kotonakin pitäisi jotain keretä tekemään ja aikaa perheen kanssa viettämään - no harrastuksista tietenkin, vaikka omasta hyvinvoinnista ei juurikaan kannattaisi tinkiä! 

Opiskeluissa alkaa vuodenvaihteessa viimeinen puolivuotinen. Kiire ei tule hellittämään, päinvastoin. Silti omaan jaksamiseen olisi hyvä sisällyttää taas urheileminen, jota kieltämättä on kova ikävä. Nyt sitten onkin käsillä tuo mitä jo alussa mainitsin - en tiedä mitä haluaisin harrastaa. Tanssiminen tuntuisi omimmalta, mutta siihen ei enää löydy kipinää. Joogaaminen ja mielen rauhoittaminen tuntuisi myös oikein hyvältä vaihtoehdolta, sitäkin joskus kokeilleena:) Toisaalta salitreenaus tuo niin jumalaisen hyvän olotilan, että ei sitäkään haluaisi lopettaa ja kieltämättä siellä muokkautuva kroppa on pelkkää bonusta.

Ehkä mietiskelen rauhassa ja mutustelen mikä alkaa kiinnostaa ja polttaa mielensyövereissä. Jotain superhyvää liikuntaa kroppa alkaa pian vaatimaan ja ennen kaikkea pääkoppa myös. En osaa olla harrastamatta ja se endorfiinipiikki mikä liikunnasta tulee, on koukuttavaa. Itsestä on pidettävä huolta ja kroppa on pidettävä liikkeessä. Ei sitten vanhana kolota paikkoja ihan niin paljoa? :)

Onko siellä muita johonkin lajiin hurahtaneita? Vinkkejä uusista lajeista kaivataan!

Blondi