Kuulun niihin ihmisiin, jotka ovat aina rakastaneet liikuntaa ja jolla on aina ollut joku harrastus jo pienestä pitäen. Nyt ensimmäistä kertaa elämässäni olen tilanteessa, jossa en tiedä mitä haluaisin harrastaa. Tilanne häiritsee sen verran, että ajattelin koota ajatuksiani aiheesta tänne blogiin. Tarina on pitkähkö, joten bare with me!
 |
| Kuva täältä |
Melkoisen litanian harrastuksia tähän voi luetella 5-vuotiaasta tähän päivään. Olen myös hyvin kilpailuhenkinen, joten olen pääsääntöisesti harrastanut yksilölajeja ja lajeja, joissa kilpailut kuuluvat asiaan. Listata tähän voisi mm. telinevoimistelun, klassisen pianonsoiton, tanssin, laskettelun, uinnin, golfin ja jiu-jutsun. Tanssi veti kuitenkin lopullisen voiton parikymppisenä:
Kun usean vuoden ajan olin käyttänyt jokaisen liikenevän tunnin vapaa-ajastani tanssimiseen, suoritin ryhmäliikuntaohjaajan koulutuksen töiden ohella joskus vuonna 2006. Pidin toimistotyöstä välivuoden, jonka aikana opetin tanssia helsinkiläisessä tanssiyrityksessä viikkotunneilla, vedin yrityksissä työhyvinvointiin liittyviä tanssitunteja sekä pidin mm. polttariseurueille tanssitunteja.
Kun usean vuoden ajan olin käyttänyt jokaisen liikenevän tunnin vapaa-ajastani tanssimiseen, suoritin ryhmäliikuntaohjaajan koulutuksen töiden ohella joskus vuonna 2006. Pidin toimistotyöstä välivuoden, jonka aikana opetin tanssia helsinkiläisessä tanssiyrityksessä viikkotunneilla, vedin yrityksissä työhyvinvointiin liittyviä tanssitunteja sekä pidin mm. polttariseurueille tanssitunteja.
 |
| Kuvat täältä ja täältä |
Tanssi oli koko elämä ja siihen kuului myös esiintymiset ja kilpailut ympäri Suomen ja vähän sen ulkopuolellakin. Viimeiset vuonna 2010. Sen lisäksi korkkarit vedettiin jalkaan erilaisissa näytöksissä, juhlissa ja festareilla ja joskus istuin pöydän toisella puolella tuomaroimassa. Viimeiset tanssivuoteni tanssin kokoonpanossa, johon kuului ihan Suomen huippuluokkaa edustavia lattari- ja katutanssien guruja. Miten mahtavia aikoja onkaan elämään mahtunut tanssin saralla! Tätä kaikkea jatkui yli 10 vuotta. Sitten yhtäkkiä tuli totaalinen stoppi. Kertalaakista. Viimeisen kerran olen ollut lavalla 2011 marraskuussa. Siis pari vuotta sitten tarkalleen. En tiedä mitä tapahtui. Aika aikaansa kutakin? Jokin palo tuohon kaikkeen joka tapauksessa sammui…
 |
| Kuva täältä |
Opintojen myötä vapaa-aika on kaventunut minimiin ja mistä sitä ensimmäiseksi karsii, kun kouluhommat painaa päälle töiden jälkeen ja kotonakin pitäisi jotain keretä tekemään ja aikaa perheen kanssa viettämään - no harrastuksista tietenkin, vaikka omasta hyvinvoinnista ei juurikaan kannattaisi tinkiä!
Opiskeluissa alkaa vuodenvaihteessa viimeinen puolivuotinen. Kiire ei tule hellittämään, päinvastoin. Silti omaan jaksamiseen olisi hyvä sisällyttää taas urheileminen, jota kieltämättä on kova ikävä. Nyt sitten onkin käsillä tuo mitä jo alussa mainitsin - en tiedä mitä haluaisin harrastaa. Tanssiminen tuntuisi omimmalta, mutta siihen ei enää löydy kipinää. Joogaaminen ja mielen rauhoittaminen tuntuisi myös oikein hyvältä vaihtoehdolta, sitäkin joskus kokeilleena:) Toisaalta salitreenaus tuo niin jumalaisen hyvän olotilan, että ei sitäkään haluaisi lopettaa ja kieltämättä siellä muokkautuva kroppa on pelkkää bonusta.
Ehkä mietiskelen rauhassa ja mutustelen mikä alkaa kiinnostaa ja polttaa mielensyövereissä. Jotain superhyvää liikuntaa kroppa alkaa pian vaatimaan ja ennen kaikkea pääkoppa myös. En osaa olla harrastamatta ja se endorfiinipiikki mikä liikunnasta tulee, on koukuttavaa. Itsestä on pidettävä huolta ja kroppa on pidettävä liikkeessä. Ei sitten vanhana kolota paikkoja ihan niin paljoa? :)
Onko siellä muita johonkin lajiin hurahtaneita? Vinkkejä uusista lajeista kaivataan!
Blondi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun jätät kommenttia blogiini :)